Pekanpäivillä oli hauskaa. Kuvia tulee kunhan kehitän. Sitä odotellessa voi käydä katsomassa parin oikeasti hyvän valokuvaajan otoksia.
http://korkiakoski.blogspot.com/
Meikäläisen tarinanparren festareista voi lukea munraahe.fi -blogista.
Kai se joidenkin mielestä on hullua toimintaa. Toteutin nimittäin pitkäaikaisen haaveeni ja menin laskuvarjohyppykurssille. Vittumaisesti asettuvien työvuorojen ja myös huonojen sääolosuhteiden takia olen päässyt hyppäämään lentokoneesta vasta kaksi kertaa. Tässä parin kuukauden aikana olen huomannut sen, että jo hyppäämään pääseminen on kiven alla. Sääolosuhteiden on oltava varsinkin oppilashypyissä optimaaliset. Lisäksi vuorotyö ei aina anna mahdollisuuksia harrastukselle.
Jos joku epäilee meikäläisen intoa harrastusta kohtaan, on hän väärässä. En välttämättä hyppypaikalla norkoillessani, ennen hyppyä ja myöskään hypyn jälkeen näytä kovinkaan innostuneelta. Olen kuitenkin jo nyt täysi narkkari. Vietän suuren osan vapaa-ajastani katsomalla hyppyvideoita youtubesta ja nukkumaan mennessäni hyppääminen on ollut mielessäni jo useita viikkoja. Hyppääminen tuntuu olevan tällä hetkellä ainoa asia jota haluaisin tehdä. Kunpa vain työvuorokalenteri ja kunkin hetken säätila olisivat yhtä myötämieliset uutta harrastustani kohtaan.
Jengi Skydive Oulussa tuntuu olevan erittäin mukavaa. Meikäläisen pitäisi opetella tutustumaan uusiin ihmisiin. Liian helposti jään yksin nököttämään hyppypaikan reunalle kameraa tai kännykkää räpläämään. Ja kokeneempia hyppääjiä on vähän vaikea lähestyäkin, itse kun on hyppyhommissa vielä täysi nyyppä. Myös hyppääjien valokuvaamisessa olen nyyppä, kuten tämän linkin takana olevat kuvat kertovat.
No niin googlettajat. Kun kerta hakusanoilla “Raahe Festival” päätyy minun blogiini eikä esimerkiksi ko. festarin omille nettisivuille niin lausutaanpa tässä aiheesta sananen. Tapahtuman omat nettisivut eivät ilmeisesti ole vielä edes olemassa, joten googlen turvin jouduin itsekin tietoa tapahtumasta etsimään. En ainakaan tässä vaiheessa jaksa juurikaan analysoida esiintyjiä, mutta sen kerron että tapahtuman järjestysvastuu on siirtynyt jollekin uudelle firmalle. En tiedä tarkalleen missä määrin vanhaa porukkaa jengissä on mukana, mutta luettakoot tämä vaikka score resetiksi eli minun mielipiteeni tapahtumaan muodostuu vasta tapahtuman jälkeen, enkä jaksa huudella etukäteen paitsi jos huomaan jotain todella pielessä olevaa.
Esiintyjäkaarti noudattaa ainakin pitkälti totuttua linjaa. Pari “isointa” nimeä ovat Samuli Putro ja Petri Nygård. Itselläni on ko. viikonloppu ilmeisesti töistä vapaa, joten mitä luultavimmin suuntaan paikalle. Lukijat voivat itse arvella kumman edellämainitun miehen keikkaa odotan innokkaammin. Mutta palataan asiaan hieman tuonnempana. Monet varmasti odottavat minulta jotain viiltävää analyysiä ja pystyyn lyttäämistä. Sellainen tulee jos sellaiselle on aihetta. Mutta antaa jengin nyt järjestää festarit ja katsotaan että miten käy. Itse ainakin odotan pitkästä aikaa edes hieman innoissani Raahe Festivalia.
Voisin myös mainita että olen nyt aloittanut Raahessa kesätyöt ja niitä jatkuu elokuun loppuun asti. Tätä kirjoitan kylläkin Oulussa, sillä neljän päivän vapaa alkoi juuri, ja ainakin osan vapaista aion täällä Oulussa viettää. Jokseenkin pysyvä asemapaikka kuitenkin on nyt Raahe, joten siellä nähdään! Uusi Gina, nimeltään Flirt on vielä esimerkiksi allekirjoittaneelta tarkastamatta. Paljon muutakin “hauskaa” Raahe-keskeistä on suunnitelmissa kesälle.
Viime torstaina oli Oulun jo lähes perinteeksi muodostuneet wappureivit. Areenana tapahtumalle toimi teekkaritalo, joka vetää mukavasti ehkä reilut 200 ihmistä sisäänsä. Facebook-eventissä kuitenkin paikalle oli ilmoittautunut kuutisensataa ihmistä, ja hurjimpien arvioiden mukaan väkeä saattoi paikalla vierailla yli tuhat. Kaikkihan eivät tietenkään sisälle mahtuneet, joten jonot ovella olivat melkoiset. Sisälläolijoiden iloksi ja ulkonaolijoiden epäonneksi järjestyksenvalvojat säännöstelivät hyvin sisään päästettävän väen määrää. Jos näin ei olisi toimittu, olisi sisältä loppunut happi. Liikkuminen tilan päästä päähän oli jo tuollä väkimäärällä vaikea tehtävä. Mikäli tapahtuma saa ensi vuonna jatkoa, olisi venuen vaihto varmaan paikallaan. Toisaalta uskon että suurin osa sisälle halajavista pääsi kyllä lopulta juhliin. Osa porukasta kun pihalla norkoillessaan ei näyttänyt mitään kiinnostuksen merkkejä itse reivejä kohtaan. Riitti että jengiä oli paljon ja sai sekoilla oikein massojen voimin. Muutama tyyppi jopa sanoi että ei itse reivit kiinnosta pätkääkään, massatapahtuma kylläkin.
Teekkarireivien suosio perustuu varmaan pitkälti siihen, että tapahtuma järjestetään wappuna, eikä samana iltana ole juurikaan muita saman kokoluokan pirskeitä. Silti tapahtumassa huomaa kyllä sen, miten konemusiikki uppoaa massoihin. Kukaan ei tullut esittämään mitään idioottimaisia biisitoiveita ainakaan allekirjoittaneelta. Muutama henkilö kävi toivomassa lähinnä jotain tiettyä musiikkigenreä joka sopi tapahtuman luonteeseen. Olisi kieltämättä ihan hienoa, jos jokaisissa Oulussa järjestettävissä teknobileissä olisi facebook-eventissä lähes 600 ilmoittautunutta ja paikalle saapuisi väkeä vielä enemmän.
Lineup bileissä oli jotakuinkin viime vuoden reivejä mukaileva. MZA ja Psydog soittelivat nopeampaa tavaraa ja minulle aiemmin tuntematon Jamgizmo soitteli laajemmalla skaalalla housea, dnb:tä ja dubsteppiä. Itse soittelin lähinnä proge- ja electrohousea kaksi noin tunnin settiä. Ensimmäisestä setistä ehkä vajaa puolet piti soittaa hieman tyhjän näköiselle tanssilattialle, mutta sen jälkeen väkeä oli jo riittämiin. Itse olisin ehkä toivonut että olisin saanut soittaa vain yhden hieman pidemmän setin. MZA:n todella kovan setin jälkeen kun on meikäläisen hieman vaikea saada houseraidoilla porukka heti syttymään uudestaan. Loppuillasta koitinkin vielä soitella hieman vanhoja tranceklassikoita. Niiden soittelu loppui kuitenkin lyhyeen, sillä toinen cd-soitin lopetti yhteistyösä. Tässä kahden ensimmäisen setin soittolistat.
Illan ensimmäinen setti noin klo 21.00-22.00.
Moguai – U Know Y
Laidback Luke – Till Tonight feat. Jonathan Mendelsohn – Chris Kaeser Remix
Lookback – Musika – Original Mix
Mark Knight, Wolfgang Gartner – Conscindo – Original Club Mix
Deadmau5 – Moar Ghosts ‘n’ Stuff feat. Rob Swire – Original Mix
Fatboy Slim, Lazy Rich – Gangster Trippin 2011 feat. Lazy Rich – Lazy Rich Remix
Deadmau5 & Wolfgang Gartner – Animal Rights
Something Good – Marathon – Lenno Remix
Neologic, Beat Hunters – Logical Beats – Darth & Vader Remix
Mord Fustang – Milky Way – Original Mix
Fedde le Grand – Missing
Orli & Martie – White Flower – Jerome Isma-Ae Remix
Slusnik Luna – Sun 2011 – Joonas Hahmo Remix
Pryda – M.S.B.O.Y. – Original Mix
Wolfgang Gartner – Illmerica – Extended Mix
Andain – Andain – Gustav Remix
Illan toinen setti noin klo 01.15-02.15.
Damien Strong – Flashback – Original Mix
Jaytech – Headcase – Original Mix
Pryda – Muranyi
Melleefresh, Deadmau5 – Hey Baby – Original Mix
Sebastien Leger – Jaguar – Original Mix
DJ Orkidea – Metaverse – Gareth Emery Remix
EDX – Shy Shy – Extended Vocal Mix
Coldplay – Viva La Vida (Flight & Jontey meet DJ Orion Bootleg Remix) – Beat outro edit
Wolfgang Gartner – Montezuma – Original Mix
Pryda – Miami to Atlanta
Raahessa on keskustassa yökerhomonopoli. Sen nimi on Bluesmoon. Kilpailijakin oli viime kesään asti. Sen nimi oli Gina. Tai Gina’s night club. Tai joku. Ginaksi sitä kuitenkin sanottiin. Sitten Gina meni kiinni, sillä siellä ei käynyt tarpeeksi väkeä. Tai tämän oletan olevan syy paikan sulkeutumiselle. Ravintoloitsijaa haastateltiin alkukesästä Raahen Seudussa, ja hän lupaili baarille seuraajaa jo syksyksi. Syksyllä ei uutta baaria auennut, eikä ole auennut vielä tähänkään päivään mennessä. Baarille kaavailtu liiketila, entinen hittimaatin tila on kuitenkin huhupuheiden mukaan tällä hetkellä remontissa ja uuden baarin pitäisi avautua lähiaikoina. Elän paremman tiedon puutteessa, mutta tässä hieman spekulointiani ja omia näkemyksiäni aiheesta.
Täytin itse 18 vuotta vuonna 2002. Tuohon aikaan yökerhovalinta oli itselleni täysin selvä. Menin Ginaan aina, jos halusin neljään asti auki olevaan ravintolaan. Osaksi asiaan vaikutti varmaan se, että ystävällinen ravintoloitsija järjesti lukion oppilaskunnan hallituksen kanssa yhteistyössä lukiolaisten bileitä, joihin pääsi myös alaikäiset. Tuon takia paikka oli minulle jo alaikäisenä tuttu. Bileet järjestettiin siis Ginassa, ja anniskelua ei yökerhon puolella ollut noina iltoina ollenkaan. “Baarin puolella” oli anniskelu, ja tämän erillisen tilan ovella päivysti pari portsaria vahtimassa, että alaikäiset lukiolaiset eivät livahtaisi anniskelualueelle. Mainittakoot vielä, että olin tuohon aikaan oppilaskunnan puheenjohtajana mutta idea bileiden järjestämisestä ei ollut minun. Idea tuli eräältä ansiokkaalta oppilaskunnan hallituksen jäseneltä, ja minähän olin sitä mieltä että bileet eivät tule koskaan tapahtumaan. Yllätyksekseni kuitenkin neuvottelut baarin kanssa tuottivat tulosta ja bileitä järjestettiinkin sitten useita vuosia.
Homma toimi käsittääkseni melko hyvin, eikä oppilaskunnan hallitukselle sadellut negatiivista palautetta näiden bileiden järjestämisestä keneltäkään. Lukion kansliassa oli joskus puhelin soinut, ja jonkin oppilaan vihaiset vanhemmat olivat tivanneet syytä sille miksi lukio järjestää alaikäisille baarissa bileet. Bileet siis järjesti oppilaskunnan hallitus, eikä lukiolla oppilaitoksena ollut mitään juridista velvoitetta tai vastuuta tapahtumien suhteen. Tuolloin kaikki puhuivat “lukion bileistä”, joka oli terminä hieman harhaanjohtava. Lanseerasimme termin “lukiolaisten bileet” joka periaatteessa muuttaa asian, mutta enpäs tiedä ymmärsikö sitä kukaan. Tuosta termistä tulikin sitten yleinen nimi kyseisille kemuille. Sittemmin termi on tainnut kuitenkin unohtua, koska raahessa kuulee jälleen termiä “lukiompilleet” hieman turhan usein. En tiedä onko asialla oikeasti juurikaan merkitystä, mutta meillä oli aito tarkoitus toiminnassamme korostaa sitä, että tapahtumaa ei järjestä lukio, vaan lukiolaiset.
Jo täysi-ikäisyyden saavutettuani vietin siis monia viikonloppuiltoja Ginassa. Väkeä riitti baarissa tuohon aikaan vielä melko hyvin. Silloin tällöin Bluukkarin asiakaskunnasta kuului valitusta, että Ginaan ei voi mennä, koska “siellä näkee vain lukiolaisia nokka pystyssä”. En välttämättä halunnut profiloitua nokka pystyssä käveleväksi lukiolaiseksi, mutta toisaalta en todellakaan halunnut viettää iltaani samassa baarissa heidän kanssa, jotka asian näin väittivät olevan. Jatkoin asiakkuuttani Ginassa. Ainoa syy mennä Bluukkariin oli se, että senhetkinen seurue teki yhteistuumin päätöksen mennä Bluukkariin. En juurikaan ko. ravintolasta pitänyt. Eräs usein käyttämäni esimerkki paikan etovuudesta kertoo paikan vessasta. Vessa oli tyylikkään metallinen lattiasta ja vessanpöntöistä lähtien. Lattialevyt oli kiinnitetty ruuveilla. Kun hieman löysällä olevan lattialevyn päälle astui, tursusi ruuvinreijästä kusta. Nam. Ginaan siis menin oletuksella, Bluukkariin vain seurueen painostuksesta. Jossain vaiheessa muistan kyllä tokaisseeni kaverille bluukkarin pöydässä “Ei tämä nyt niin paska paikka ole.” Eikä se näistä kahdesta vaihtoehdosta mitenkään välttämättä huonompi ollutkaan. Omat preferenssini vain eivät olleet lainkaan järkipohjaiset.
Ginan kävijämäärät tuntuivat kuitenkin laskevan tasaiseen tahtiin. Bluukkarin toiseksi uusin remontti muutama vuosi sitten käänsi asiakasvirrat voimakkaasti pois Ginasta, ja viimeistään Bluukkarin viimeisin remontti lähes tyrehdytti ne kokonaan. Vertauksen vuoksi koko tänä aikana ainoa ginan “remontti” muutti viihtyisän “takkahuoneen” ihan vitun ärsyttäväksi suomipop-baariksi joka oli jo siinä vaiheessa trendejä pari vuotta jäljessä. Yritin vielä sinnikkäästi jatkaa asiakkuuttani Ginassa, mutta joskus tuli itsekin illan aikana vaihdettua naapuriin, koska baarissa ei vain yksinkertaisesti ollut ketään. Viimeisen vuoden aikana ns. kaljarannekekäytäntö sai jonkin verran väkeä, mukaanlukien itseni käymään vielä ginassa halvan hanajuoman houkuttelemana. Ko. tarjouskampanja oli varmasti teetetty jollain erittäin kokeneella mainos- ja bränditoimistolla. Illat olivat nimittäin Hubailtoja ja ranneke oli Hubaranneke. Oli todella Hubaa.
Viime kesänä sain sitten itsekin olla paikan päällä todistamassa Ginan viimeistä iltaa. Väkeä oli baarin hautajaisissa runsaasti ja hauskaakin taisi olla. Tapani mukaan nautin illasta viimeiseen asti, ja valomerkin aikaan tilasin hullun määrän juomaa. Kiirehän sellaisen lastin kanssa tulee aina, ja portsarit taisivat ehtiä jo minua hieman hoputtaakin. Täytyy muuten kiitellä paikan portsareita vuosien aikana saamastani kohtelusta. Aika sikakännissähän tuolla on tullut vuosien aikana oltua, mutta käsittääkseni kovinkaan järeää voimankäyttöä ei meikäläiseen ole tarvittu. Ginan viimeisen illan viime minuuttien juhlatunnelmaa hieman latisti muutama idiootti. He nimittäin keksivät, että paikan huonekaluja ei luonnollisestikaan enää tarvita, ja särkivät tahallisesti useamman pöydän ja taisipa siellä lasituoppejakin hajota ihan tarkoituksella. Itse poistuin paikalta hyvin päihtyneenä, mutta syvä kunnioitus rinnassa ravintolaa kohtaan, kuten allaolevasta kuvasta selvästi voi todistaa! Huomattavaa asiassa on se, että kerskuin hyvin aikuismaisesti alkuillasta vetäväni sellaiset kännit että portaita ei tarvitse itse kävellä alas.
Jarkko laskeutuu ginan portaat alas viimeisen kerran. Surullista.
Kohta vuoden ajan on ainoa vaihtoehto yökerhoilulle Raahessa ollut siis Bluukkari. Tilanteeseen on jo ehtinyt tottua. Mietin kesällä Bluukkarissa olisikohan paikalla saumaa muuttaa musiikkilinjausta hieman tyylikkäämpään suuntaan. Sitten kuulin kaiuttimista raikuvan Irwin Goodmanin kappaleen ja totesin, että ilmeisesti ei. On paikka silti tässä oman täysi-ikäisyyteni aikana mennyt huomattavasti tyylikkäämpään suuntaan. Silti odatan “uutta Ginaa”.
Nyt eletään siis niitä hetkiä, että tietoja Ginan seuraajasta pitäisi pikkuhiljaa alkaa tihkumaan. Käsittääkseni paikkaa rempataan parhaillaan, joten avajaiset olisivat lähiaikoina odotettavissa. Mitä sitten odotan uudelta baarilta? Listaan tässä hieman asioita.
Ensinnäkin oletan että paikka on ns. diskopaikka. Eli dj soittaa diskomusaa ja mielellään ihan tyylikästä sellaista. Musiikista päästäänkin seuraavaan toiveeseeni. Toivon että paikassa on kunnon äänentoisto, eikä Ginan vanhoja pohjaan hakkaavia subbareita ole roudattu kerrosta alemmaksi. Myös dj-vehkeet soisi olevan hyvät, vaikka en suuria toiveita elättelekään omien keikkojen suhteen ko. paikassa. Toivon myös että paikan henkilökuntamäärä on arvioitu oikein suhteessa asiakasmääriin. Ginassa kun oli liiankin tuttua odottaa baaritiskillä turhautumiseen asti juomaansa. Ei sillä etteikö tiskin takana tehty töitä, tekijöitä oli vain liian vähän. Lopuksi haluaisin baarissa käyvien esiintyjen olevan edes jostain kotoisin. En ala nyt mollaamaan muiden musiikkimakua tai korostamaan omaani, mutta joku roti nyt sentään! Taannoin Ginassa on esiintynyt esimerkiksi Pensselisetä! En ollut paikalla, mutta arvioisin että iltaa ei säestänyt ainakaan kassakoneen kilinä.
Meikäläinen on tosiaan nyt hieman yli kahdeksan vuotta soitellut levyjä sekä harrastuksena että osa-aikaisena työnä. Monille blogin lukijoille varmasti jo turhankin tuttu teema on asiasta valittaminen. Viime lauantaina sainkin kommentin muodossa hieman huonoa palautetta blogini ulosannista koskien tiskijukan työtä. Tämä sai minut miettimään hieman sitä, miksi ko. hommaa yleensä teen.
Mainittakoot aluksi, että tiskijukan homma on YLEENSÄ erittäin mukavaa ja kokemuksen kartuttua myös aika vaivaton tapa hankkia lisätienestiä. Omasta luonteestani voin tietämättömille kertoa sen, että vaikka olisin Lamborghinin tehtaalla koekuskina keksisin kyllä työstä valitettavaa vaikka joka päivä.
Miksi sitten aloin soittamaan levyjä aikanaan? Suurin syypää lienee kaverini Janne, joka soitteli levyjä lukioaikoina. Jannen mukana kävin sitten muutamalla keikalla ja sain heti 18 vuottta täytettyäni omia keikkoja firmassa, jonka palveluksessa olen edelleen. Samassa lafkassa oli tuolloin töissä myös sittemmin aktiivisen keikkailun lopettanut Antti ja nykyään täysipäiväinen tiskijukka Kaasi. Heistä molemmat ovat myös olleet itselleni ensin esikuvia ja myöhemmin kollegoja. Kiinnostus levyjen soittoa kohtaan alkoi syntyä silloin kun myös elektroninen musiikki alkoi kiinnostaa toden teolla. Tiesin myös suurinpiirtein tiskijukan palkkion suuruuden näillä seuduilla, joten potentiaalinen rahanansainta levyjen soiton lomassa toimi myös motivaattorina lukioikäiselle. Tietenkin ajatus tiskijukista ihan helvetin viileinä tyyppeinä oli myös mielessä.
Vuosien aikana on tullut melko monessa kuppilassa soiteltua, ja kokemukset ovat olleet pääasiassa hyviä. Rahaakin on tullut sopivasti tienattua siinä sivussa. Heikkoina hetkinä on tullut avauduttua vähän turhankin rajusti ja siksi en lainkaan ihmettele, jos joku ei ymmärrä miksi en ole jo lopettanut koko touhua.
Harrastuksena levyjen soitto on jäänyt lähes kokonaan pois. Minulle pop-musiikin soittaminen ravintoloissa ja elektronisen musiikin soittaminen bileissä tai klubitapahtumassa ovat kaksi täysin eri maailmaa. Elektronisen musiikin soittaminen bileissä tai klubitapahtumassa on huomattavasti mukavampaa ja antoisampaa. Harrastuneisuus auttaa siinä hommassa kehittymiseen ja pääasiassa siitä syystä dj-laitteet löytyvät myös kotoa. Muutaman konemusakeikan vuositahdilla tässä mennään. Haluaisin tehdä kyllä näitä keikkoja enemmänkin, mutta se vaatisi huomattavasti enemmän soittotunteja kotona ja voimakasta markkinointia.
Henkilöt jotka eivät tunne minua kovinkaan hyvin profiloivat minut usein tiskijukaksi. Se on ainoa aspekti minusta jonka he tuntevat. En haluaisi todellakaan profiloitua tiskijukaksi, sillä en omasta mielestäni koe olevani mitenkään merkittävä tekijä tällä kentällä. Lisäksi en koe olevani yhtään keskiverron ravintola-dj:n kaltainen henkilö, joten siihen laariin en haluaisi itseni lokeroituvan.
Dj junkle. Siinäpä vasta naurettava dj-nimi. Oikeastaan ravintola-dj ei edes tarvisi mitään artistinimeä. En usko että kukaan on koskaan tehnyt päätöstä baariin lähdostä sen takia, että ravintolan lehti-ilmoituksessa lukee “Dj junkle”. Ja voin sanoa että varmasti kymmeniä kertoja on lukenut. Kerran luki jopa “suosittu Dj junkle” mutta selityksenä lienee se, että mainoksessa mainittiin myös samassa ravintolassa esiintyvä oikeasti nimekäs esiintyjä ja mainoksesta oli haluttu tehdä myyvämpi lisäämällä siihen pieni tehostesana. Nykyään teenkin ne harvat “uskottavat” konemusiikkikeikkani omalla nimelläni. Toisaalta olen myös miettinyt että esiintyisin pelkällä sukunimellä. Orava jäisi ainakin ihmisten mieleen nimenä.
Tällä hetkellä meikäläinen on siis tiskijukka vain keikalla tai keikkalle valmistautuessa. Vapaa-aikana en yleensä asialla juurikaan päätäni vaivaa. Totta kai muiden tiskijukkien kanssa tulee aina puhuttua dj-aiheista juttua, ja onhan muita tiskijukkia kaveripiiriin väistämättä tullut. Oma pitkäaikainen haaveeni tiskijukkana olisi lopettaa ravintola-dj:n hommat ja keskittyä soittamaan pelkästään elektronista musiikkia. Vaikka sitten ainoastaan omaksi iloksi kotona ja kerran pari vuodessa keikalla. Tällä hetkellä kuitenkin omaan taloudelliseen tilanteeseeni sopii hyvin viikonloppuisin tehtävät sivutoimiset työt joista maksetaan kohtuudella. Ja kyllä minä ne hommat nyt rehellisesti sanottuna melko perkeleen hyvin osaan tällä tasolla jolle olen tiskijukan maailmassa asettunut. En myöskään tuota omaa musiikkia, joten suurta menestystä konemusapuolella olisi turha odottaa.
Ja vielä niistä haaveista koskien dj:n “uraa”. Vaikkakin varma trolli, tämä esimerkki muropaketista kuvaa varmasti aika hyvin keskiverron kaduntallaajan arvostusta tiskijukkaa kohtaan. Ja jos keskiverron ihmisen arvostus on nolla, niin ei se ainakaan rohkaise kehittämään itseään enää tippaakaan. Toinen miettimään pistänyt esimerkki on Deadmau5-nimisen artistin suusta. Kyseisen miehen tuotanto on minulle erittäin tuttua ja kovassa kuuntelussa ja soitossa. Vaikka moni voisikin sanoa että mies on turhan teräväkielinen suurinta asiakaskuntaansa, tiskijukkia kohtaan, joutuu hänen kommenttiensa jälkeen hieman miettimään että onko tässä ihan turhaan opetellut miksaustekniikkaa ja muuta. Tottahan se on, että harva tiskijukka oikeasti tekee itse musiikkia. Se, mikä tekee levyjen soittamisesta taidetta on jokaisen kuulijan korvassa.
Ja ikäänkuin allekirjoituksena tälle avautumalle kerrottakoot vielä tarina eräästä minua huvittavasta nousevasta trendistä tiskijukan asiakkaiden keskuudessa. Nyt saa kaikki urpot virittää näppäimistönsä palautteenkirjoitusvireeseen koska aion puhua asiakkaiden suorittamasta virheestä biisiä toivottaessa. Jo aiemmin mainitsemani Deadmau5 on löytänyt siis viimeaikoina hieman laajemman kuulijakunnan ja satunnaisesti hänen biisejään toivotaan myös niissä paikoissa missä itse soittelen. Ensimmäiset pari kertaa piti myydä eioota asiakkaille jotka toivoivat “deeemmau faiffia” tai “ded mau vitosta”, sillä en vain noissa tilanteissa kyennyt käsittämään mistä on kyse. Tiedoksi siis kaikille, että kyseisen artistin nimi lausutaan ihan vain “Dead mouse”.
Päätin jatkaa suuren suosion saanutta keikkapäiväkirjaa Kaasin uusien nettisivujen innoittamana. Kaasilla on uudet näppärät nettisivut, jotka tekevät miehelle varmasti enemmän kunniaa kun nämä omat itkuvirteni minulle.
Klo 23.08
Saavuin hieman ennen yhtätoista paikalle ja asettelin tuttuun tapaan läppärin ja serato-sl3 -boksin kiinni paikan äänentoistolaitteisiin. Pari viikkoa sitten täällä keikalla ollessani unohdin seraton kontrollilevyt pioneerin tuplapesäsoittimen sisään. Ystävällinen kollegani oli viime viikolla levyt löydettyään piilottanut ne Hurriganes-yhtyeen levykoteloon. Varma paikka josta niitä ei kukaan löydä eikä varasta.
Alkuillat Medusassa ovat yleensä hyvin hiljaisia. Keikka alkaa klo 23.00 mutta yleensä discosalin ovet avataan lähempänä puolta kahtatoista. Onpa joskus kulunut tuntikin ennen oven aukaisua asiakkaille. Oven aukaisua odotellessa viihdytän yleensä itseäni joko irkkaamala tai selaamalla nettiä. Jotenkin en ole tässäkään baarissa vielä kahdeksan vuoden soittohistorian aikana päässyt henkilökunnan kanssa mihinkään läpänheittoyhteyteen. Portsarien kanssa jutellessakin ilmapiiristä huokuu yleinen ihmetys siitä mitä tiskijukka tekee koppinsa ulkopuolella. Tarjoilijatyttöjen kanssa keskustellessa saatan esimerkiksi ilmoittaa Petri Nygårdin olevan paskaa musiikkia ja vihaavani ihmisiä jotka ko. miehen biisejä haluavat baarissa kuulla. Myöhemmin tajuan tarjoilijatyttöjen olevan Petrin faneja.
Odotukset tätä iltaa kohtaan eivät ole järin suuret. Peruslauantait ovat ihan hyviä iltoja, mutta mitään tajunnanräjäyttävää meininkiä tuskin on luvassa. Mielialat ovat hieman alhaalla johtuen siitä että eilen oli vapaailta ja hankin krapulan tälle päivälle NGO:sta ja Kaarlenholvista joista jälkimmäiseen meno oli vuoden huonoimpia ideoita. Tänään taas ei ole vapaailta vaikka Raahessa olisi Stepa esiintymässä ja kova meininki sekä paljon kavereita pitämässä hauskaa ilman minua.
Klo 23.40
Discosalin ovet avautuivat asiakkaille ja noin kymmenkunta asiakasta tuli sisään. Aika normimäärä tähän aikaan. Silmämääräisen tarkastelun perusteella joukossa on ainakin yksi minulle tuttu vakioasiakas. Mies käy aina toivomassa todella paljon biisejä, eikä ole ilmeisesti koskaan onnistunut toivomaan mitään sellaista biisiä joka olisi jäänyt soittamatta jos hän ei sitä olisi toivonut. Eli hän on siis tuhlannut elämästään varmasti tunteja toivomalla dj:ltä biisejä jotka dj soittaisi joka tapauksessa.
Klo 00.29
Keskivertoa hiljaisempi lauantai tulossa. Asiakkaista suurin osa kuitekin tuntuu viihtyvän tanssilattialla onneksi.
Klo 00.59
Parisenkymmentä ihmistä tanssilattialla. En ottanut huomioon että melko aktiivisen levynsoiton lomassa ei ihan hirveästi ehdi kirjoitella. Viimeksi kun tein tätä Haapavedelä oli tilanne hieman toinen.
Klo 01.19
Nyt alkaa olla jo melko vilkasta. Biisitoivetilastoja johtaa Petri. Asia ei minua hämmästytä, olihan mies täällä pari viikkoa sitten keikalla.
02.00
Puolitoista tuntia valomerkkiin jäljellä. Illan kantava teema on pyytää biisejä jotka soi viisi minuuttia sitten.
Klo 02.54
Meininki on ihan hyvä. Ysärit raikaa ja äsken koitin keskustella asiakkaan kanssa jonka puheesta en saanut mitään selvää.
Klo 03.19
Kota lähtee viimeset hitaat soimaan ja sitten meikäläinen pakkaa kamat ja lähtee kotiin. Kirjoitan kotona vielä pikku koosteen. Tässä ei loppuillasta paljo ehtinyt kirjaa tapahtumista pitää.
Klo 05.37
Kotona ollaan. Pistäydyin kotimatkalla Kaakkurin Teboililla syömässä. Loppujen lopuksi ilta Oulaisissa ei ollut kovinkaan tapahtumarikas. Päällimmäisenä jäi mieleen eräs paikan vakioasiakkaista joka kehui vuolaasti soittamaani musiikkia ja pyyteli anteeksi menneisyydessä suorittamiaan väärintekoja minua kohtaan. Kotimatka kului viikon aikana kertyneitä Korporaation podcasteja kuunnellessa. Kuulokkeilla vielä, koska en ole saanut tekniikkaa siihen kuntoon autossa, että voisin kytkeä iPodin auton äänentoistolaitteisiin. Onneksi ensi viikolla tulee Hong Kongista tilaamani kasettiadapteri, jolloin vanha kasettimankka toimii iPodin kanssa sulassa sovussa!
Sen huomasin että tämänkaltaisten juttujen kirjoittaminen on hieman vaikeaa jos keikalla oikeasti tapahtuu jotain. Se ensimmäinen Haapavedellä kirjoitettu juttu oli kai niin pitkä ainoastaan siitä syystä että ko. keikalla ei ollut muuta tekemistä kuin kirjoittaa.
Lisäsin tonne galleriaan hieman uusia kuvia.
Ensimmäiset kuvat ovat tökäriltä joulukuulta.
Sitten on myös muutama kuva tapaninpäivän jameista.
Viikko sitten ne bileet jo oli. Enpä vielä muistanut/jaksanut/nähnyt tarpeelliseksi raportoida mitään illan kulusta koska juuri mitään ei tapahtunut. Menin tökärille, sain ilokseni huomata että meikäläisen varalle ei paljoa oltu suunniteltu. Pöytä sentään löytyi ja ennen ekaa bändiä sain levyjäkin soittaa yhdestä kanavasta. Soittelin aina väliajoin levyjä ja muut esiintyjät hoitivat hommansa siinä välissä. Illan päätteeksi käytiin rytmikellarissa sekä bluukkarissa. Eipä siitä hieman yli tunnin pituisesta baarireissusta paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaksi, vaikka Eetu kuinka niin toivoisi.
Sen verran jäi hampaankoloon tuosta hommasta, että bändiäänentoistoa hoitavat firmat eivät pidä dj:tä juuri minään. Sain ekan tunnin soitella pelkillä lavamonitoreilla. PA:sta ei kuulunut pihahdustakaan. Myöskään valot eivät liikkuneet yhtään meikäläisen soiton aikana viimeistä puolta tuntia lukuunottamatta. Huomautin asiasta pari kertaa, mutta turhaan. Kuulemma bändi näyttää ja kuulostaa paremmalta jos dj:n aikana ei valot liiku eivätkä äänet ole isolla. Jotenkin jäi vähän semmonen fiilis että meikäläisen panostusta iltaan pidedään huomattavasti vähäpätöisempänä kuin muiden. Vaikkakin ajallisesti esiinnyin pidempään kuin mikään muu esiintyjä.
Kuviakin otin, ja niitä tulee muutama facebookkiin pian mikäli tuo facebookin systeemi suvaitsee toimia. Laitan tuonne omaan galleriaankin niitä kunhan tapaninpäivästä selvitään. Tapaninpäivästä puheenollen, Tiirassa tavataan!
Se olen minä. Mistähän sitä tällä kertaa valittaisi? No mistäpä muustakaan kuin urpoista asiakkaista.
Eräänä vapaailtana olin käväisemässä eräässä dj-kopissa ajankuluksi ja kahvia juodakseni. Juteltiin sitten paikan tiskijukan kanssa mieliaiheestani, asiakkaiden typeryydestä. Siinä tuumailtiin, että nykyään kun hommat ovat menneet aika lailla läppäriltä soitteluksi, niin asiakkaat olettavat että tiskijukilla on kaikki maailman biisit koneella. Ja jos ei ole niin sitten pistetään pyörimään youtubesta. Meni ehkä kaksi minuuttia keskustelusta ennen kuin asiakas tuli ehdottamaan jonkin biisin soittamista youtubesta. Hieman siinä meinasi itse kullakin olla naurussa pitelemistä. Tiedoksi kaikille pari faktaa. Nykyään valtaosa läppärillä soittavista tiskijukista käyttää joko seratoa tai traktoria. En avaa nyt kumpaakaan tuotemerkkiä sen enempää, mutta tiedoksenne annettakoot se, että molemmat ohjelmat vaativat usb-väylään kytkettävän laitteen joka toimii ikäänkuin ulkoisena äänikorttina VAIN dj-ohjelman käyttöön. Youtubesta biisien soittaminen ei olisi edes teknisesti mahdollista. Sen lisäksi että se olisi laitonta ja ihan hemmetin typerää.
Nyt on viime viikkojen aikana tullut tehtyä aika paljon keikkaa kyllä itsekin. Monenlaista urpoa on saanut kohdata. Eilen esimerkiksi oli kaksi eri seuruetta jotka toivoivat jotain biisiä jota en mielellään soittaisi. Toisen seurueen biisi oli liian paska ja toisen seurueen biisi liian hyvä soitettavaksi baarissa. No päätin kuitenkin molempien biisien kohdalla toteuttaa toiveen, koska biisin soittaminen vie huomattavasti vähemmän aikaa, kuin puolen tunnin jankutus jonkun idiootin kanssa siitä miksi en voi soittaa biisitoivetta.
Ensin oli siis paskan biisin vuoro. Biisi oli muuten “Scotty – The Black Pearl”. Kyseinen biisi aiheutti ensimmäisellä kuuntelukerralla ehkä pieniä hymähdyksiä itsessäni. Tämän jälkeen pelkkää välitöntä tarvetta hajottaa paikkoja. Biisin toivojaporukka oli vetänyt muutaman tarjoushintaisen juoman naamaan per lärvi. Kyseisen biisin ajan he tanssivat innokkaasti ja särkivät ainakin yhden lasin lattialle. Tämän jälkeen he välittömästi poistuivat ravintolasta. Kiitollista porukkaa. Seuraavalla kerralla ko. porukan pyytäessä ko. biisiä en aio toteuttaa toivetta ennen kolmea yöllä. Nyt tämä tapahtui jo ennen puolta yötä.
Hieman myöhemmin joku näennäisesti hyvin pukeutunut porukka kävi pyytämässä Huoratronia. Gbay sattui löytymään ja varsinkin tässä tilanteessa hoksasin että biisin soittaminen äkkiä pois alta olisi huomattavasti vaivattomampi ratkaisu, kuin biisin toivojien jankutuksen kuuntelu koko loppuillan ajan. Lisäksi biisiä toivonut porukka vaikutti potentiaaliselta ryhmältä pysymään baarissa pitemmän aikaa. He toivoivat Huoratronin lisäksi Prodigyä, Pendulumua ja muuta samaan nippuun sovitettavaa. Kellokaan ei ollut paljoa, ja porukkaa ei ollut nimeksikään, joten tuumin että eihän tässä nyt kovin suurta vahinkoa voi saada aikaan. Soitin biisin ja kaksi henkilöä tanssi innoissaan. Kaikki muut varmaan pitelivät korviaan. Enkä tarkoita tällä että Huoratron olisi jotenkin paskaa musiikkia. Päinvastoin, paras livekeikka mitä olen koskaan todistanut, oli Huoratronin keikka Flow-festareilla vuonna 2008. Sen olen kuitenkin omasta suhteestani muuhun ihmiskuntaan oppinut, että jos itse pidän jostain musiikista, niin se on sitten aivan varma että valtaosa muista ihmisistä ei pidä. Arvioni biisiä toivoneen porukan halusta pysytellä ravintolan asiakkaana ei mennyt ihan nappiin. Kävivät kiittelemässä huoratronista ja suksivat vittuun. Ja porukka oli noin kymmenen hengen vahvuinen, joten se puolitti asiakasmäärän tuohon kellonaikaan. En ajatellut enää soittaa heidän erikoisempia toiveitaan, mikäli he vielä tulevat.
Molemmissa tapauksissa siis soitin biisin jota en missään nimessä soittaisi erikseen pyytämättä. Ja pieleen meni molemmilla kerroilla. Molemmat biisin toivojat kuuluivat erääseen asiakasryhmään jota en ole vielä nimennyt. Sanottakoon nyt vaikka asiakkaanedustaja. Asiakkaan edustaja on henkilö, joka puhtaalla omatunnolla väittää edustavansa koko ravintolan asiakaskuntaa tai suurinta osaa siitä ladellessaan typeriä vaatimuksiaan biisien soittamisesta. Molemmat tyypit vannoivat että tanssilattia on täynnä jos biisitoive soitetaan. Ensimmäinen porukka onnistuikin pitämään lupauksensa. Toinen ei niinkään.
Yksi taukoamatta vastaantuleva biisintoivomistaktiikka on se, että kerrotaan omista aikeista poistua ravintolasta. Joko ravintolasta poistutaan mikäli itsepäinen dj ei suostu soittamaan biisitoivetta, tai biisin kuulemisen jouduttamiseksi valehdellaan että ollaan kohta lähdössä ja olisi kiva kuulla biisi vielä ennen lähtöä. Itselläni ei ole koskaan tullut mieleenikään vaihtaa baaria 20 asteen pakkasessa sen takia, että tiskijukalla ei ole jotain biisiä tai hän ei sitä suostu soittamaan. Tämä kikka osoittaa myös käyttäjänsä nerokkuuden paikkakunnilla, joissa satutaan oleskelemaan pitäjän ainoassa auki olevassa anniskelumestassa. Toiseen baariin menollahan siinä uhkaillaan, en usko että kukaan kotiin lähtisi kesken illan kuuntelemaan jotain saatanan Rihannan Only Girliä joka soi baarissa muutenkin useamman kerran illassa, eikä dj suostunut soittamaan sitä, koska edellisestä kerrasta on “vasta” viisi minuuttia. Eli jos kerrot että aiot lähteä baarista mikäli biisitoive ei soi heti, vastaan omasta mielentilastani riippuen joko “Harmi, kyllä se biisi varmaan tänä iltana olisi kuulunut vielä.” tai “Ihan vitun sama mulle.” Sitten nämä asiakkaat jotka ovat joka tapauksessa lähdössä muka baarista ja sen takia haluavat biisitoiveensa heti eetteriin. En usko. En vittu usko hetkeäkään että asiakas on lähdössä yhtään minnekään. En ole pitänyt aiheesta tarkkaa tilastoa, mutta tarkkaillut olen tilannetta todella huolellisesti. Voin sanoa että vähintään 95% asiakkaista jotka väittävät kohta lähtevänsä notkuvat baarissa vielä valomerkin aikaan. Eli ei mene läpi meikäläiselle.
Sitten on nämä synttärisankarit. Miksi vitussa se pitää ottaa esille, että nyt on synttärit? Ei mua oikeesti kiinnosta vittuakaan. Ja se, että sulla on synttärit ei aseta sun biisitoivetta yhtään sen ylemmäs prioriteettilistalla muiden asiakkaiden biisitoiveiden suhteen. Paitsi jos oot nainen ja ihan vitun hyvän näkönen ja kohtelias. Sillon soitan vaikka koko illan Huoratronia. Tästä vois ehkä päätellä että ei ole koskaan tullut vastaan erittäin kaunista naista, jolla olis synttärit ja hän ei käyttäytyis yhtään ylimielisesti ja epäkohteliaasti. Niin ja uskon että suurin osa synttärisankareista on ihan hatusta vedettyjä. Keksitään että on synttärit, jotta saatais biisitoive varmemmin läpi. Ei muuten saada.
Biisitoiveista noin yleensä voi kertoa ainakin sen, että suurin osa toivottavista biiseistä on niitä jotka tulisi soitettua muutenkin. Minulla on tiedossa suomen discolista ja radiokanavien soittolistat, joten suurin piirtein tiedän mistä ihmiset tykkää. Tämän takia suhtaudun biisitoiveisiin varsin penseästi vaikka suurin osa toivottavista biiseistä varmasti soi. Muutama toive illassa saattaa olla jotain piristäviä juttuja joita ei olisi hoksannut soittaa toivomatta. Biisitoiveella voi siis jossakin määrin vaikuttaa siihen kuinka äkkiä toivottava biisi sitten soitetaan. Ensinnäkin on hyvä olla kohtelias. Kun tulet dj-kopin reunalle tervehdin sinua. Jos tervehdit takaisin, ollaan jo askelta lähempänä biisin soimista. Mikäli tervehtimisen sijaan väännät naamasi vittumaiselle virneelle ja aloitat lauseen sanalla “Soita”, voit olla varma että olet juuri saanut uuden vihamiehen. “Voitko soittaa biisin x.” Ei se niin vaikeaa ole olla kohtelias. Lisäksi edustamani sukupuolen heikkoudet pääsevät välillä esille näissä tilanteissa. Viehättävien naispuolisten asiakkaiden toiveet tulee jostain irrationaalisesta syystä soitettua hanakammin kuin miesten. Ja yleensä tämä ei vaadi mitään erityistä yrittämistä tai anelua ko. naisten puolelta. Olen myös huomannut että edellämainittua yrittämistä ja anelua kohtaa lähinnä vähemmän viehättävien naisten taholta.
Tästä päästäänkin erääseen dj-kulttuuria koskevaan myyttiin siitä kuinka dj:t ovat kovia naistenmiehiä ja saavat aina. Todettakoot nyt vain lyhyesti että koskaan en ole keikalta poistunut naisseurassa.