Jarkko Orava

No niin nythän se toimii mun battle.net tunnari. Ja juuri niinkuin arvelinkin, autentikaattorissa oli jotain häikkää. Resetoivat sen ja nyt pääsen pelaamaan. Tai pääsisin jos en olisi seuraavia 3 päivää töissä kahden ihmisen edestä.

jarkko orava Games, Life

Tussa keväällä luulin jo lukeneeni jostain, että kaikki sc2 collector’s editionit olisi loppuunvarattu kaikista maailman kaupoista joten en ottanut paineita sellaisen hankinnasta. Kuitenkin jopa päivä ennen julkaisua, eli maanantaina huomasin pelimiehen nettisivuilla tiedon siitä, että heillä olisi ko. pakettia varastossa. Lähetin sitten sähköpostia heille kysellen olisiko mahdollista varata collector’s editionia etukäteen. Tämä siis pelin julkaisupäivää edeltävänä iltana.

Eilen sitten töissä vietin osan ajasta puhelin kädessä tiedustelemassa eri kauppojen varastosaldoa pelin osalta. Täytyy kyllä ihmetellä kauppojen varautumista varmasti tämän vuoden myydyimmän pelin suhteen. Soitin Raahen citymarkettiin josta sanottiin että tietoa pelin saatavuudesta ei ole. Aikoivat tarkastaa varastosta. Kaverini Niko kerkesi jo lähettää viestin että Raahen cittarissa ei ole. Kuitenkin soitin kohta takaisin citymarkettiin ja selvisi että normiversiota pelistä heillä on 5kpl. Olivat kuulemma vielä varastossa eikä niitä oltu laitettu esille. Saipa sitten ainakin Niko omansa.

Seuraavaksi soitin Raahen prismaan. Siellä ei kukaan ollut edes vielä aamusta töissä viihdeosastolla. Myöhemmin soitin uudelleen ja peliä heillä taisi olla 10kpl mutta ei collector’s editionia. Puhelimeen vastannut henkilö pahoitteli sitä, ettei peliä ollut esillä heti kaupan auetessa. No mikäpä siinä eihän vuoden julkaisuun tarvi mitenkään varautua.

Soittokierrokseni jatkui Raahen prismasta saamani vinkin avulla limingantullin prismaan Ouluun. Siellä oli kuulemma koneella hinnat tuotteille mutta itse tuotteita ei näkynyt. Aikoivat soitella puoleen päivään mennessä. Ei laskenut meikäläisen sydämen lyöntitiheyttä koska kello oli tussa vaiheessa noin kymmenen. Soitto pelimieheen paljasti että olivatkin juuri vastanneet sähköpostiini ja vielä puhelimessakin selvisi että collector’s editionit oli myyty loppuun jo ennakkoon.

Tässä vaiheessa lienee parasta kertoa, että oli kyseessä Raahen kesän subtrooppisin päivä. Lähes 30 astetta varjossa ja ilman kosteus varmaan 500%. Onneksi suurimman osan ajasta töissä saan viettää ilmastoidussa tilassa.

Limingantullin prismasta soitettiin, että kaikki heidän pelinsä olivat menneet linnanmaan prismaan. Eli sieltä voisi löytyä. Olin kuitenkin juuri ennen tätä soittanut Oulun stockmannille josta tärppäsi pienen säädön jälkeen. Tässäkin pitää hieman ihmetellä pelejä myyvän liikkeen perehtymistä trendeihin ja tuleviin takuuhitteihin. Soitin siis Oulun stockmannin viihdeosastolle ja tiedustelin starcraft 2 pelin collector’s editionia. “Niin mikä se oli?? staar trek???” “Kerroppa miten se kirjotetaan! Ai S-T-R-A…” Pienen hajoilun jälkeen sain tavattua pelin nimen vastapuolen ymmärtämään muoton. “No kuule ei meillä oo ku sitä kakkosta.” Taisin just puhelun alussa sanoa että kakkosta etin ja tänään julkaistu peli eli vois olettaa että se ois ees vähä myymälähenkilökunnan huulilla tyyliin “Puratko hyllyyn tuon laatikon heti, siinä on vuoden hitti jota tullaan hakemaan sankoin joukoin heti kaupan auettua!”

Stokkalla oli 5 collector’s editionia joista varasin itselleni yhden. Hieman kyllä hirvitti että tulikohan tuota nyt sitten mikä perkeleen peli varattua koska verbaalisen viestin perilletoimituksen onnistumisaste puhelun aikana oli varsin matala. Jostain syystä olo oli kuitenkin luottavainen ja arvelin pääseväni jo illalla pelaamaan peliä jota olen odottanut vuosia julkaistavaksi.

Töiden jälkeen ajettiin pikkuveljen kanssa Ouluun. Muistuttaisin subtrooppisesta ilmastosta ja autostani jossa ei ole ilmastointia. Kuuma oli mutta peli oli saatava ja sassiin. Stockmannilla ilokseni sain huomata että hinta oli vaivaiset 69.90 tai jotain sinne päin. Pelimiehessä esimerkiksi olisi saanut pulittaa keräilyversiosta 85 euroa. Lisäksi huomasin että kauppa ei oikein ollut käynyt. Tiskin alla oli minulle varattu collector’s edition ja tiskin päässä neljä vielä myymätöntä kappaletta. Veljenikin osti sitten keräilyversion koska hintaero oli varsin pieni normiversioon. Myyjä selkeästi ylenkatsoi meitä miettien “Vittu mitä nörttejä.”

Collector’s editionit muovikasseissa ajettiinkin sitten kaasu pohjassa Raaheen nauttimaan eeppisistä kokemuksista pelin parissa. Tämä koskee lähinnä veljeäni. Itse kun en vieläkään ole päässyt pelaamaan koko peliä. Hieman taustaa. Blizzardin tekemien pelien pelaamiseen tarvitsee nykyään Battle.net-tunnuksen. Oma tunnukseni on tehty jo yli vuosi sitten ja kyseiseen tunnukseen on lisätty World Of Warcraft, Starcraft & Brood War, Warcraft III & Frozen Throne. Tunnuksen SUOJAAMISEKSI liitin tunnukseen vielä autentikaattorin. Autentikaattori on pieni avaimenperän kokoinen laite joka antaa satunnaisen 6-numeroisen sarjan joka pitää kirjoittaa jokaisen sisäänkirjautumisen yhteydessä. Tämä suojaa tehokkaasti tunnusta erilaisita hakkerointiyrityksiltä.

Harmikseni vain oma autentikaattorini ei toimi tai on jotenkin epäsynkassa battle.netin kanssa. Viimeksi käytin onnistuneesti tunnustani muistaakseni toukokuussa tutkiessani oliko tunnukselleni tullut uusia beta-kutsuja. Sen jälkeen en ole logannut sisään. Nyt kun koitan kirjautua sisään lisätäkseni starcraft kakkosen tunnukseni pelilistaan kysyy battle.net minulta autentikaattorin koodia ikään kuin käyttäisin sitä ensimmäistä vitun kertaa.

Kyseinen tapahtuma sattuu yleensä silloin jos jonkin henkilön tunnus hakkeroidaan ja hakkeri lisää oman autentikaattorinsa tunnukseen estääkseen tunnuksen alkuperäisen käyttäjän pääsyn. En kuitenkaan jaksa uskoa että tunnustani olisi hakkeroitu koska hakkerit ostavat yleensä tunnukseen WoW-peliaikaa jota omalla tunnuksellani ei ole. Lisäksi hakkerit myyvät hahmoilta kaikki kamat ja koittavat muuttaa pelin sisäisen valuutan kelvoiksi euroiksi tai dollareiksi mustilla markkinoilla. Yli kahteen kuukauteen ei kavereideni mukaan mun hahmoja wowissa ole käyetty joten näen vain kaksi vaihtoehtoa. Joko joku on hakkeroinut tunnukseni ja laittanut autentikaattorin siihen vain kiusatakseen minua. Tai sitten autentikaattori vain on lakannut toimimasta oikein.

Vituttaa silti. Minulla on kolme vaihtoehtoa. Joko täytän netissä lomakkeen jossa selitän ongelmani ja toivon nopeaa vastausta. Tein tämän jo eilen. Toinen vaihtoehto on soittaa blizzardille. Linjat ovat olleet tukossa pelin julkaisusta lähtien. Olen soittanut kymmeniä kertoja. Kolmas vaihtoehto olisi lähettää sähköpostia mutta luulen että ensimmäinen vaihtoehto kattaa tämänkin joten ei muuta kun odotellaan vastausta viikkotolkulla ja vittuunnutaaan.  Eilinen ilta piti olla varattu pelin pelaamiseen. Kohta alkaa hullut ylityöt joiden aikana en ehdi pelata ja muutenkin nyt pitää vapaa-aikaa uhrata lukemiseen koska puolentoista viikon päästä olisi eräs tentti yliopistolla. Olisihan tässä mahdollista vielä se, että tekisin uuden battle.net-tunnuksen mutta sitten kaikki collector’s editionin battle.net-tunnukseen liittyvät edut jäisivät oikeaan tunnukseen käyttämättä.

Onneksi tuossa collector’s editionissa tuli mukana starcraft 1 sekä muuta sälää esimerkiksi sarjakuvakirja ja pelin soundtrack. Niitä kuunnellessa ja pelatessa ja  katsellessa ilmeisesti sitten nielen vitutusta Blizzardia kohtaan. En edes kehtaa mainita kuinka suurella rahamäärällä olen pelien hintojen ja kuukausimaksujen muodossa ko. firmaa vuosien aikana rahallisesti tukenut.

jarkko orava Games, Life

Oon ollu nyt reilun viikon vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Tarkotus ois vetää kesän loppuun asti ainakin melko minimaalisilla hiilareilla painon pudottaminen tarkoituksena. Muutaman kerran varmaan repsahtaa mutta sen sallin itselleni. Siitä eteenpäin olisi sitten tarkoitus vetää yleisesti järkevämmin ruokaa kuin mitä on tullut viime vuodet vedettyä.

Tällä hetkellä havaitsemiani positiivisia puolia:

• Ei ole koko ajan väsynyt olo
• Ei ole koko ajan nälkä
• Paino on ehkä jo hieman tipahtanut, varsinkin naama näyttää vähän paremmalta
• Iho on paremmassa kunnossa
• Kaikki rahat ei mee pitsaan ja energiajuomiin ja kokikseen

Huonoja puolia ei juuri ole, mitä nyt hieman yksitoikkoinen on tämä ruokavalio parin eri ruoka-aineen takia. En nimittäin pidä munista enkä sienistä ja niiden osuus ainakin joidenkin karppaajien ruokavaliossa tuntuu olevan melkoinen. Melko helppo on jopa ollut totuttautua tähän ruokavalioon ja melko hyviä herkkuja kuitenkin saa syödä.

Jonkin asteinen liikunta olisi hyvä tietenkin ottaa tähän rinnalle, lenkillä käynkin välillä mutta en tarpeeksi. Kuntosalilla voisi myös käydä kun se sijaitseekin tuossa parin sadan metrin päässä. Laitan topless-kuvia tänne sitten kun sixpäk näkyy!

jarkko orava Life

Jahas, se on sitten se aika vuodesta jolloin Raahelaiset juhlivat kaupunkinsa perustajaa Pietari Brahea pekkapäivien muodossa. Koko juhlat tietenkin kulminoituvat rantakentällä järjestettäviin mahtifestareihin nimeltä Raahe Festival. Tarkastellaanpa tänä vuonna hieman tapahtuman hintatasoa kun noista esiintyjistä ei enää jaksa niinkään jauhaa.

Ennakkoon ostettuna to-la liput maksavat 73 euroa. Tähän ei lasketa lauantain päiväohjelmaa jolloin esiintyy jokin lapsille tarkoitettu esiintyjä. Siitä saa pulittaa vielä kympin lisää. Ovelta ostettuna to-la liput ilman lasten bändiä maksavat yhteensä 85 euroa. Joka päivälle on kolme esiintyjää, ja saa olla aika kaikkiruokainen musiikin suhteen jos kaikki bändit kiinnostavat. Ehkäpä tässä onkin sitten hyvänä puolena se että kapeakatseisen ihmisen ei ainakaan esiintyjien takia tarvi käydä koko alueella kuin korkeintaan yhtenä päivänä.

Mitä sitten muut festivaalit tarjoavat ja mihin hintaan? Ilosaarirockin liput maksavat ennakkoon 75 euroa. Ei liene tarpeellista tuoda esille että esiintyjäkaarti on “hieman” laajempi. Kalajoen juhannukseen maksoi 3 päivän lippu 60 euroa ennakkoon. Tämä tuotakoot esille vaikka en itse kyllä vapaaehtoisesti maksaisi Kalajoen junttijuhannuksen sisäänpääsystä pennin pyörylääkään. Provinssiin pääsi kolmeksi päiväksi 105 eurolla. Tätä hintaa nosti huomattavasti ilmeisesti Rammstein.

En koita väittääkkään että Raahe festival olisi suoraan verrannollinen isompien bändien kanssa. Raahessa on varmasti vittumaista järjestää festareita. Silti mieleen juolahtaa väistämättä pieni hintavertailu jos miettii että mihin sitä roposensa tuhlaisi. Jos miltei samalla hinnalla tai jopa halvemmalla saa kymmeniä bändejä niin ei se kolmen kympin päivälippu kovin oikeutetulta tunnu. Viime vuonna taisi perjantain lippu olla 20 euroa ja siitä jo Herra Ylppökin taisi naurahtaen tuumata että heillä on karmarockissa sama hinta ja 10 bändiä.

Eniten tässä pelottaa se että perjantaina pitää sitten kuitenkin tunkeutua sinne alueelle ja lahjoittaa 30 euroa järjestäjien pussiin. Siitä on mielestäni ainakin 15 euroa liikaa.

PS. turha inistä että helppohan se on Sulattoa järjestää kun kaupunki ja yritykset tukee.

A. Ei ole kovin helppoa sekään.

B. En ole tänä vuonna ko. tapahtuman järjestelyissä mukana muuten kuin eräänlaisena taktisena neuvonantajana.

C. Sulattoa järjestetään kaupungin ja yritysten tuella nuorten osallisuushankkeena idealla nuorilta nuorille (yksi syy siihen miksi en enää itse ole mukana, alan jo vähän vanheta).

D. Tapahtuma järjestetään nuorten, ei kenenkään lompakon hyväksi.

jarkko orava Life, Music, Politics

Sain galleriaa vaivanneen uusien kuvien latauksen toimimattomuuden toimimaan oikeastaan heti kun viitsin vähän edes yrittää. Nyt olis sitten muutamia kuvia ja varmasti kesän aikana tulee vielä paljon lisää.

Otetaanpa viimeaikojen parhaat hakusanat joilla ihmiset ovat tänne tiensä löytäneet.

• Raahe festival 2010 liput
• Raahe festival 2010 esiintyjät
• Vihaan elämääni
• Kauppakäyttäytyminen
• Festareilla kaljatelttaan alaikäinen
• Oravan kuvia (Uskon että tässä on eläintä etsitty, sitä pientä eläintä.)
• Nussin alaikäistä
• Mannetarinoita
• Harkitsemis kyky

Kaikenlaiset alaikäisiin liittyvät jutut tuntuvat esiintyvän hakutermeissä jatkuvasti. Siitä en ole täysin varma miksi ko. hakusanoilla tänne pääsee.

Mainittakoot vielä top-4 hakusanat kautta aikojen.

• junkle
• Jarkko Orava
• Feisbuuk
• Raahe Festival

Pitikin mennä kirjoittamaan joskus facebook feisbuukkina. Nyt sitten kaiken maailman idiootit, joiden mielestä feisbuuk googlen hakukenttään on järkevä tapa päästä facebookkiin, päätyvät tänne. Ovat kuitenkin niin idiootteja että eivät jaksa lukea tänne asti jotta tajuaisivat olevansa idiootteja. Lisäksi kirjoitin sanan feisbuuk jo neljä kertaa joten tämä vain lisää ko. idioottien käyntejä.

jarkko orava Internet, photo

Onnistuin hankkimaan pääsyn sc2-betaan siskoni suosiollisella avustuksella josta kiitokset.

Reilut sata peliä takana ja voittoja hieman enemmän kun tappioita. Silver leaguessa tällä hetkellä kamppailen kärkisijoista, mutta paremminkin voisi mennä. Keräilen reppejä osoitteeseen http://junkle.wata.fi/sc2_replays/ jos jotakin kiinnostaa.

Löysin myös maailman parhaan tositeeveesarjan. Hyungjoon becomes a progamer! Sarjassa Etelä-Korealaisen poikabändin jäsen koittaa ryhtyä ammattilaispelaajaksi.  Jaksoja voi katella youtubesta.

jarkko orava Games, Internet

Oon nyt seonnu täysin tietokonepelin takia. Samaa innostusta koin viimeksi odotellessani WoW:n julkaisua ja kyseessä on saman firman, eli Blizzardin tuleva peli Starcraft 2. Peli on tällä hetkellä suljetussa betassa, ja siihenhän minulla ei ole pääsyä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jääkin sitten botteja vastaan pelaamisen ohella videoiden katselu. Ja niitä olenkin katsellut paljon. Tässä pari youtube-kanavaa joita olen seurannut erittäin aktiivisesti.

http://www.youtube.com/user/HDstarcraft

http://www.youtube.com/user/HuskyStarcraft

Huskyn ja HD:n videot ovat hyviä ja joskus he vierailevat kommentaattoreina toistensa videoilla. Lisäksi välillä he pelaavat toisiaan vastaan ja vaikkeivat he maailman parhaita pelaajia olekaan ovat juuri nämä videot parhaita koska he kertovat tarkalleen mitä tekevät ja miksi.

Miten sitten pääsisi mukaan betaa jauhamaan. Asia tulee jo uniin yöllä kun tekee mieli päästä pelaamaan! Tällä hetkellä mahdollisuuksia on aika lailla neljä. Olen oman battle.net tunnukseni asettanut ottamaan vastaan kutsuja, mutta miljoonien muiden tunnusten joukossa kutsun saaminen on lottovoittoon verrattava tapahtuma. Toinen mahdollisuus olisi joku kaveri jolla on tunnukset ja hän on saanut Blizzardilta luvan kaverin kutsumiseen. En nyt voi väittää että tuntisin yhtään kaveria joka tämän tapahtuessa minulle kutsun lahjoittaisi. Kolmas vaihtoehto olisi ostaa nettihuutokaupasta kutsu ja niiden hinnat huitelevat vielä parin sadan euron tienoilla ja sellaiseenhan ei kyllä ole varaa. Neljäs vaihtoehto olisi osallistua johonkin kilpailuun, mutta se on taas ihan lottoamista. Kiinnostuneet voivat tutkia mahdollisuuksia osoitteessa http://starcraft.incgamers.com/articles/comments/beta-center-starcraft-ii-wings-of-liberty/ jossa suurin osa kilpailuista näyttää kyllä olevan muilla kuin englanninkielisillä sivuilla tai vaativat tukun rahaa lajoitettavaksi.

Jos jollakin lojuu taskun pohjalla ylimääräisiä kutsuja niin tänne vaan! Menisi hyvään tarkoitukseen.

jarkko orava Games, Internet

Klo 23.10
Saavuin vartti sitten Hotelli Haapakanteleeseen. Asiakkaita oli karaokepuolella kokonaista kaksi. Ilokseni huomasin, että kahvia ei ole. Limsaa sentään tuli hanasta mutta jääpalakone oli tyhjä ja pois päältä. Cola-hanasta tuli light-colaa joka ei kyllä ole ihan meikäläisen mieleen.

Terassilla tupakalla käydessäni törmäsin toiseen paikan asiakkaista joka ilahtu siitä ettei ei ole ainoa tupakkamies ravintolassa. Valitettavasti hänelle piti todeta, että kuulun henkilökuntaan. Mies kertoi pitävänsä discomusasta. Epäilen että määritelmäni discomusiikille on hieman eri kuin hänellä.

Ei näy Haapaveden vakioasiakkaita. Ilmeisesti Tähtipyörän sulkemisen jälkeen ei nuoriso ole vieläkään löytänyt tietänsä tänne hotellin puolelle, jossa ainakin musiikillisesti olisi tismalleen samat edellytykset onnistuneelle illalle kun oli Tähtipyörässä.

Klo 23.19

Porukkaa on jo ehkä noin kymmenkunta. Kakki ovat karaokepuolen asiakkaita. Siellä joku vetää erittäin tunteettomalla tulkinnalla Ryysyrantaa. Nyt joku nainen vetää egotripin matkustajaa. Loistava biisi. Menen salakuuntelemaan ko. raiskausyritystä.

Klo 23.30

Tarkempi tutustuminen egotripin versiointiin paljasti sen, että laulamassa olikin naisduetto. Pienenä vinkkinä karaoken laulajille: Jos ei ole oikeasti hyvä laulaja tai laulajat, ei kannata mennä porukalla laulamaan. Harvemmin sitä pienessä laitamyötäisessä onnistuu samassa sävellajissa pysymiset, ja onnistuneet stemmatkin lienevät enemmän sattumankauppaa kun todellista taituruutta.

Varastin baaritiskiltä itselleni baarijakkaran. Minulla ei ole aikomustakaan seisoa koko iltaa paikallani, sillä siinä tulee helposti selkä kipeäksi.

Kahviakin löytyi. Kahvitermari oli ovelasti piilotettu keittiön puolelle vaikka yleensä se on baaritiskillä. Väsyttää jo nyt ihan perkeleesti. Ehkä tuopillinen kahvia pelastaa tilanteen.

Asiakkaita on discon puolella jo kaksi. Tosin kumpaakaan ei taida discomusiikki kiinnostaa sitä vähääkään. Ilmeisesti kakofoniakaraoke kuitenkin kiinnostaa vielä vähemmän. Modjon nimikkolevy on jo soinut melkein loppuun ja varmaan seuraavankin levyn saa soittaa alusta loppuun ennen kun oikeasti tarvii mitään tehdä. Ko. Modjon levy on muuten erittäin hyvä alkuillan “tunnelmannostattaja” eli levy jonka voi laittaa soimaan ja lähteä itse vakka narikkaan puhumaan paskaa asiakkaista jotka eivät koko iltana tule ravintolaan.

Klo 23.37

Kahvinhakureissu olikin onistunut. Löysin myös työnantajani kehumat “helevetin hyvät leivät”. Kahvitermarin vieressä oli muutama leivänkannikka, avoin margariinirasia, juustoa, kinkkua ja metukkaa. Taidan jättää väliin. Helevetin hyvät leivät ovat luokkaa subway tai joku huoltsikalta ostettu helevetin hyvä leipä. Leivänkannikka metukalla ja juustosiivulla ei vielä herätä kovinkaan kulinaristisia ajatuksia.

Klo 23.47

Tähän dj-koppiin kuuluu karaokepuolelta oikea acapella-elämys. Taustat ei kuulu tänne asti mutta mikkiin möliseminen sitäkin selvemmin. Tai no ei tuota örvellystä kovinkaan selväksi voi sanoa. Olen aika varma että suomen kaikki karaokejuontajat ovat melko vahvassa lääkityksessä.

On aika kertoa hieman tämän paikan laadukkaista discovermeistä. Äänentoistolaitteiden laitevalmistajat ovat minulle täysin tuntemattomia, vaikka olen alalla jo kohta kahdeksan vuotta ollutkin. Ilmeisesti kaikki nämä kamat ovat olleet täällä ainakin 15 vuotta. Cd-soittimena sentään on kohtuu kelvollinen Pioneer CMX-5000. Mikseri onkin sitten joku Geminin nelikanavaien PMX-2000. Laite jolla soittaminen on kivaa kun juustohöylällä runkkaaminen. Kyseinen rakkine oli jo Tähtipyörässä varsinainen murheenkryyni. Oletin että ko. ravintolan suljettua en näkisi tuota kammottavaa kapinetta enää ikinä mutta siinä se nyt taas on.

Valo-ohjaimet ovat mallia paina kaikki napit pohjaan äläkä koske niihin koko iltana. Savukonetta ei ole. Strobo ei toimi. Toisaalta eipä täällä vielä koskaan ole sellaista meininkiä ollutkaan että se oikeuttaisi strobon käytön. Dj-kopista löytyy myös joka keikkapaikan ehdottoman pakolliset laitteet; viiden cd-levyn vaihtaja sekä KASETTISOITIN. Kertoo jotain paikasta, jos kasettisoitin on mutta vinyylisoitinta ei. Vinyylilevarit nyt kuitenkin ovat oikeastikin vielä kuumaa kamaa.

Klo 00.00

Tunti kekasta takana. Discon puolella istuu neljä asiakasta. En ole varma kumman kiinnostus tätä tilannetta kohtaan on suurempi. Minun yksilönä vai noiden neljän ryhmänä. Lähden taas röökille ja kuuntelemaan tarkemmin karaokepuolen korvia raastavaa ääniterrorisointia. Röökiä ei tulisi poltettua juuri ollenkaan, mutta mitäpä muutakaan täällä tekee. Jos työn tuottavuus olisi palkanmaksuperuste, en saisi tästä illasta pennin jeniä.

Klo 00.09

Ensimmäinen tanssija oli ilmestynyt tanssilattialle röökilläkäynnin aikana. Ei ihan meikäläisen toivomaa kohderyhmää mutta pääasia että joku joraa. Karaokepuolella oli menossa jo tutun naisduon tulkinta J.Karjalaisen Doriksesta. Kyseessä olikin kaanon-esitys. Veikkaan kuitenkin että näin ei ollut tarkoitus. Tässä siis yksi syy lisää olla laulamatta porukassa. Tahaton kaanon ei ole nautinnollista kuultavaa. Varsinkin kun ero on yhden tai kahden tahdin verran ja edellä laulava laulaja vaihtelee viidentoista sekunnin välein.

Porukkaa on nyt ehkä kokonaisuudessaan se parisen kymmentä. Näin jopa kaksi potentiaalista discomusiikin ystävää mutta hekin tuntuivat viihtyvän karaoke-elämysten parissa.

Klo 00.21

Ei tämä baarijakkarakaan kovin ergonominen kyllä ole. Selkä on jo nyt hieman kipeä kun tätä läppäriäkään ei mihinkään järkevään paikkaan saa laitettua. Aivan kummallisessa asennossa pitää näpytellä. Siitä tosin saan syyttää vain itseäni. Tosin jos en tätä kirjoittaisi niin totuus jäisi pimentoon! Välillä tanssilattialla käy joku pariskunta vetämässä valssiaskelin discobiisejä. Mietin tässä että pitäisikö jo ruveta aktiivisesti soittamaan, mutta enpäs taida jaksaa. Hemmetti kun dj-kopin takaseinä on vuorattu peilillä. Ei voi edes illan ratoksi katsella tissikuvia jäämättä kiinni.

Klo 00.33

Ensimmäinen biisitoive oli yllättäen ihan kohtullisen hyvä biisi, Stereo Love. Ei mikään tinakenkätyttö sentään. Tosin vekkaan että kun ko. biisin soitan niin saan vielä palata ns. normaalirytmiin eli joku kiekko vaan sisään ja soittimiin ei paljon tarvi koskea.

Klo 00.40

Stereo Love soi eikä biisin toivojaa näy mailla halmeilla. Varsin klassinen tilanne jota seuraa yleensä vielä se, että biisin toivoja tulee kyselemään missä biisi viipyy ja totuuden selvittyä vaatii soittamaan sen heti uudestaan.

Klo 00.46

Stereo Loven toivojat tulivat tanssimaan biisistä viimeiset 20 sekuntia ja vaativat heti biisin uudelleensoittoa. Poikkeuksellisesti lupasin soittaa biisin hetikohta uudelleen kun täällä ei ketään muitakaan ole. Lisäksi toivoivat Raptorin Oi Beibiä joka on kyllä sellaista saastetta jota en suostu soittamaan edes ämpäri päässä. No lupasin tosiaan soittaa Stereo Loven uudelleen ja biisin toivojat lähtivätkin heti pois. Että semmosta. Sanoin kyllä sekunnin tarkkuudella ajan jolloin biisi tulee uudelleen, joten ehkäpä he ehtivät tällä kertaa tanssia yli 20 sekuntia.

Klo 00.53

Nyt tuli ensimmäiset tanssijat joiden viihtyvyys kiinnostaa mua pätkääkään. Stereo Loven uusintakierros muuten meni eikä biisin toivojia näkynyt ollenkaan. Kolmanteen kierrokseen tarvitaan jo tissit tai rahaa.

Klo 00.58

No se lysti loppui lyhyeen. Tyypithän siinä vain otettiin. Avaan hieman termiä jonka olen itse kehittänyt. Ensinnäkin jaan tässä esimerkissä baarissa käyjät karkeasti kahteen ryhmään. Niihin jotka tulevat etanolin litkimisen ohella tanssimaan, ja niihin jotka tulevat tanssimaan. Pääosin porukka koostuu ensin mainitusta ryhmästä. Tuon ryhmän jäsenet käyvät yleensä alkuillasta ottamassa tyypit tanssilattiasta. Eli tanssitaan yksi tai kaksi biisiä ja mennään takaisin litkimään viinaksia. Riippuen ensimmäisten tyypittäjien tyypityksen ajankohdasta saatan tulkita tilanteen niin, että nyt on aika ruveta aktiivisesti töihin. Yleensä käy juuri niin kuin nyt kävi. Tyypittäjillä ei ole aikomustakaan tanssia viittä minuuttia pitempään, ja seuraavan kerran tanssilattialle palataan vasta ehkä tunnin päästä. Tässä vaiheessa kuitenkin meikäläinen on ottanut jo aseet esille ja alkanut soittamaan aktiivisesti.

Vaihtoehtoja on nyt kaksi. Joko jatkan aktiivista soitantaa, tai sitten lyön valmiiksi miksatun levyn takaisin pesään ja odottelen tanssijoiden uutta tulemista. Tällä kertaa valinta oli helppo sillä muita tanssijoita ei juuri ole. Tosin äskettäin pari miestä kävi kysymässä vanhempaa musiikkia joten jospa sitä kohta sitten alkaisi tekemään jopa työtä tälle illalle. Mutta tyypittäminen on siis perseestä. Se lopetaa meikäläisen toimettoman alkuillan viideksi minuutiksi ja sen jälkeen on lähes pakko muka soittaa jotain vaikka tanssilattia olisi tyhjä seuraavan tunnin.

Klo 01.08

Bisin toivojien musiikin vastaanottoprosentti on tällä hetkellä aika lähellä nollaa. Modern Talkingia toivottiin mutta ei tanssittu. Mikäli ennusmerkit pitävät paikkansa, varsinainen asiakasryöppy tapahtuu ravintolan viimeisen aukiolotunnin aikana ja biisitoiveet sijoittuvat viimeiseen viiteentoista minuuttiin. Ja pikku vinkki kaikille lukijoille. Kaikkien ravintolan asiakkaiden biisitoiveiden soittaminen viimeisen viidentoista minuutin aikana on mahdoton tehtävä. Sitä ei tosin Haapavedellä ole vielä ymmärretty. Muutenkaan en törmää tuohon noin jälkijättöiseen biisien toivomiseen missään muualla kun täällä.

Klo 01.16

Rytmitys menee ihan perseelleen. Aiemmin mainitsemani tyypittäjät on aika nuoria ja nyt ne tuli jo takaisin kun soitan 80-luvun musaa. Tästä ei hyvää seuraa.

Klo 01.29

Tanssilattialla ei ole tapahtunut mitään vähään aikaan. Nyt onneksi tuli eräs vanha tuttu asiakas jo meikäläisen Tähtipyörä-uran alkuajoilta joka jaksaa aina piristää biisitoiveillaan vaikka mulla ei niitä biisejä koskaan olekaan enkä saa suunvuoroa siltä puheryöpyltä.

Klo 01.46

Muutama tanssija lattialla ja yleinen suhtautuminen asiakaskunnan keskuudessa minuun vähintään yhtä skeptinen kun minulla heihin.

Klo 02.16

Oon nyt varmasti sen tunnin jo soittanu aktiivisesti täsä ainoana tarkotuksena kosiskella porukkaa tanssilattialle, mutta taitaa tänäkin iltana karaoke viedä voiton vaikka nuorta porukkaa on jo enemmän kun ns. wanhaa. Suurin ihmismäärä tanssilattialla kerrallaan on ollut viisi.

Klo 02.22

Kävin röökillä. Kertoo jotain tästä tilanteesta että eräs vanha tuttu tervehti ja kysyi olenko ollut tänään Tähtipyörässä dj:nä. Tähtipyörähän on remontissa ja mulla ei ole sen paikan dj-kuvioista mitään hajua. Ko. henkilö ei ollut edes tietoinen että tässä ravintolassa on disco ja soitan siellä levyjä. Huh huh.

Klo 02.30

Tunti valomerkkiin ja täällä ei ole vielä tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. Jotenkin en osaa ihan hirveän paljon syyttää tästä itseäni.

Klo 02.45

Porukka alkaa ehkä pikkuhiljaa tajuamaan että tässä päässä ravintolaa kuuluu discomusiikkia. Korkea aikakin, sillä puolen tunnin päästä tärähtää soimaan jo illan viimeiset hitaat. Veikkaan että biisitoivesuma sijoittuu noin 25 minuutin päähän, jolloin toiveita ei yksinkertaisesti enää voi toteuttaa. Ja sitten lähdetään kotiin päällimmäisenä ajatuksena paska deejii joka ei koskaan toteuta mitään toiveita vitun homo.

Klo 02.57

Porukka alkoi odotusten mukaisesti löytää tanssilattialle. Biisitoiveita satelee, esim. Stereo Lovensa jo pari kertaa missannut halusi sen kolmannen kerran. En ajatellut soittaa.

Klo 03.17

Laitoin sitte viimeseksi biisiksi sen Stereo Loven. Ehkä siksi että se on kuitenkin ihan hyvä biisi. Tai sitten mun sydän alkaa pehmetä enkä enää pidä kiinni periaatteistani. Tosin se johtaa siihen ilmiöön että porukka ei usko kun sanon ei. Sitä ei tosiaan monesti uskota ja ehkä se johtuu minusta ja muista dj:stä jotka ensin sanovat ei ja sitten kuitenkin toteuttavat toiveen. No ihan sama.

Muutama tyyppihän siinä vielä koitti biisejä toivoa mutta aika kivuttomasti siitä sumasta päästiin. En vain tajua miksi täällä on hyvä meno viimeiset 30 minuuttia kun kuitenkin itse olen paikalla klo 23 alkaen. Eräs vanha tuttavani täältä päin kävi toivomassa metallicaa hitaaksi. Sanoin että älä laita sitä juomalasia tänne dj-koppiin. Lupasi että ei laita ja heti laski sen tuollaisen huteran kaljakorin päälle keikkasemaan. Jotenkin niin uskomatonta toimintaa. Katsoo silmiin ja sanoo että en laita ja samalla hivuttaa lasin oman näkökenttänsä ulkopuolelle. Minun näkökentässäni se kuitenkin oli. Toinen sankari yritti samaa heti perään eikä millään tajunnut että mun dj-koppiin ei laiteta mitään saatanan tyhjiä mukeja lojumaan. Vittu.

Klo 03.30

Valomerkki tuli ja pääsen pian kotimatkalle. Matkan aikana pureskelen hieman iltaa ja kirjoitan vielä jonkinlaisen loppukaneetin kotiin päästyäni.

Klo 05.28

Vihdoinkin kotona. Tosin kotiin tulo nyt ei sitten aiheuttanut mitään kovinkaan suuria riemun elämyksiä. Ensi sekunnista lähtien sain todeta että kämppis/veli siellä soittelee ukuleleään. Se onkin jo toisen tarinan aihe, mutta kerrottakoot että parin kolmen biisin tulkinnan kuunteleminen tuntitolkulla päivässä saa hampaat narskumaan ja versuonet pullistelemaan.

Itse keikasta sitten vielä näin jälkeen päin mietittynä täytyy todeta, että ei se nyt ehkä ihan niin kauheaa ollut kun mitä kirjoittamastani saattaa päätellä. Tai se oli juuri niin kammottavaa, mutta koska olen siihen tottunut, niin koko asia olisi poistunut mielestäni jo matkan aikana jos en olisi tämän jutun kirjoittamiseen ryhtynyt alkuillasta.

En siis halua moittia paikan puitteita tai siellä käyviä ihmisiä noin yleensä. Hyvät bileet saa kyllä pystyyn millä kamoilla ja millä porukalla tahansa, mutta kyllä se sapettaa istua dj-kopissa neljä tuntia odottamassa väkeä paikalle ja puoli tuntia selitellessä heille että kohta tulee valomerkki eikä kaikkia biisitoiveita enää voi toteuttaa. Illan aikana siis tehokasta työaikaa tulee se korkeintaan 15 prosenttia ja loppuaika tulee vaan tuijoteltua seiniä. Tähtipyörässä sentään oli jonkinlaista liikehdintää koko illan aikana ainakin tanssilattian lähettyvillä, mutta tuolla nykyisessä paikassa ei discon puolella oikeasti tapahtunut yhtään mitään ennen kuin karaokepuolella laitettiin pillit pussiin. Toki meininki Täpyssäkin sijoittui hiljaisina iltoina viimeiselle puolelle tunnille ja saman ongelman kanssa sielläkin painittiin. Kerran koitin venyttää loppuillan hyvää tanssimeininkiä jättämällä hitaat kokonaan pois, niinkuin monessa paikassa nykyään on tapana. No Haapavedellä en samaa virhettä tee toista kertaa. Harvoin olen niin paljon saanut osakseni nälvimistä ja vittuilua ravintolasta ulos kävellessäni.

Jotta illat olisivat yhtään onnistuneempia, vaatisi se sen että ihmiset tajuavat että ravintolan toisessa päässä on mies jolle maksetaan siitä että se soittaa levyjä. Minkäänlaista meininkiä ei vain pysty saamaan aikaiseksi jos asiakkaat käyvät kääntymässä yksitellen tanssilattian reunalla ja toteavat että karaokepuolella on enemmän väkeä. Kaikenlainen yleisön fiilisten lukeminen on täysin mahdotonta jos asiakkaita on tanssilattialla tai sen liepeillä korkeintaan kaksi kerrallaan. Itseäni en osaa syyttää sillä osapuilleen samalle porukalle olen omasta mielestäni soittanut erittäinkin onnistuneita iltoja Tähtipyörässä vuosien varrella. Tai sitten vain olen ihan vitun paska deejii.

jarkko orava Life, Music, Work

Perkeleen kuvagalleria otti ja meni rikki kun oli pojilla vähän serverin kanssa ongelmia. Pitää toivoa että backupit vielä korjaa tilanteen. On mulla myös itelle kaikki kuvat tallessa mutta ei jpeg-muodossa joten hieman saattaa syödä miestä alkaa työstämään kaikkia uudelleen jakoon.

Toivotaan parasta. Uusia kuviakin olisi tulossa, sillä kamera on nykyään taas käyttökuntoinen.

jarkko orava Life, photo

Joskus kummastelin sanan “vetää” käyttöä. Hyvin sä vedät jne. Kovin hyvin eivät vedä ne jotka käyttävät termiä “jäätävä” koko ajan. En edes yritä ymmärtää mitä sillä kulloinkin tarkoitetaan kun toisinaan se tuntuu tarkoittavan jotain negatiivista ja toisinaan taas jotain positiivista.

No meikä nyt VETÄÄ täällä Haapaveden Tähtipyörässä. Tämä on sananmukaisesti JÄÄTÄVÄ mesta. Paikka on auki vain perjantaisin ja lauantaisin. Perjantai-iltana paikka ei edes ehdi lämmetä kunnolla ennen kuin valomerkki jo tulee. Asiaa ei auta yhtään tuo portsarien röökinveto pihalla ovi sepposen selällään. Nurkat täynnä jotain raksalle tarkoitettuja kuumailmapuhaltimia. Jäätävä mesta siis.

Jäävesikin jäätyy ilman jääpalakoneen apua. Mutta silti on tanssilattialla 100% ravintolan naispuolisista asiakkaista. Niitä nyt tosin on vain kolme mutta silti 100%!!!

jarkko orava Life, Work