Vihaan elämääni
Seuraavaksi te tulette tietämään miksi on niin perseestä olla minä.
Seuraavaksi te tulette tietämään miksi on niin perseestä olla minä.
Kaikille spotify-käyttäjille luvassa hauskaa läppää. Löysin palan suomalaisen huumorin historiaa. Papukaija G. Pula-Aho!!
http://open.spotify.com/album/7uPzTePKvr3Ctj84jwNooW
Jos et tiedä mikä spotify on, niin ota ihmeessä heti selvää. Käytännössä spotify on siis tietokoneelle asennettava musiikkisoitin josta voi kuunnella musiikkia ja näemmä myös kuunnelmia erittäin laajasta kirjastosta. Vieläpä ilmaiseksi ja laillisesti. Palvelu on mainosrahoitteinen ja mukaan käyttämään pääsee kutsulla. Itselläni ei ole kutsuja jaettavaksi, ja tarvisinkin kutsun ainakin siskolleni ja isälleni. Että saa laittaa viestiä tännepäin jos sattuu ylimääräisiä kutsuja lojumaan nurkissa
Nyt kun sikainfluenssa uhkaa poistaa ihmisen maan päältä, voi loppua odotellessa pelata aihetta käsittelevää peliä.
Pandemic 2 on viihdyttävä flash-peli jossa on tarkoituksena vaatimattomasti tappaa kaikki maapallon ihmiset. Madagaskarin ja Uuden Seelannin asukkaat näyttävät olevan sitkeitä tapettavia.
Äsken meni koko kaijonharjusta sähköt puoleksi tunniksi. Käytin koko tuon ajan tehokkaasti veljeni ärsyttämiseen. Eilen riehui joku sitten tuolla Caiossa. Tai ei kuka tahansa vaan eräs tietty henkilö, mutta sitäkään en kerro näinä anonymiteetin kulta-aikoina. Itse tosiaan olin eilen illalla caiossa. Jauhoimme isoon ääneen kaikkea paskaa salattujen elämien juonikuvioista aina mannetarinoihin. No mannetarinat tuli aika isoon ääneen sitten kerrottua, eikä aikaakaan kun vieressä jo istui pöydällinen mustalaisia. Pidimme pienempää suuta. Itse koitan olla niin suvaitsevainen mustalaisia kohtaan kun voin olla. Jos manne tulee kauppaamaan kelloa tai tarjoutuu ostamaan aurikolasini, niin kuin pari viikkoa sitten kävi, vaihdan toki mannen kanssa pari sanaa vaikka kauppoja en kyllä tekisikään. Kai se on hieman mustalaisten small talkia alkaa heti ostamaan autoa alta ja laseja päästä.
Takaisin caioon. Tunsin ilmassa pientä uhkaa kun olimme hieman isoon ääneen käyttäneet sanaa manne ja mustalainen ja vieressä istui niitä koko seurueellinen. Jossain vaiheessa ko. tummat kuitenkin vaihtoivat paikkaa ja tilalle tuli pari läskiä. Toinen heistä katseli tosi tuimasti meikäläistä ja kaikkia muitakin. Baaritiskillekin katseltiin naama niin mutrulla kun vain ikinä. Meikästä alkoi tuntumaan siltä että parempi lähteä pois ennen kun joutuu osalliseksi jotain tappelua mannejen tai läskien kanssa. Kotona rupesin heti nukkumaan niin jäi irkissäkin asia huomaamatta. Aamulla vasta luin irkistä ja lehtien nettisivuilta että siellä oli joku riehunut aseen kanssa. Tai siis jollakin oli nähty ase jota sitten todellisuudessa ei kai ollutkaan. Paikka evakuoitiin ja poliisit piiritti ympärillä. No pienen tutkiskelun jälkeen selvisi että läskeistä se läskimpihän se siellä oli riehunut. Kuulemma eräs entinen mestaritason keihäänheittäjä vieläpä. Katselinkin jo paikan päällä että tuossa on pahalla tuulella sen kaliiperin mies että en kyllä selviäisi hengissä jos tappelu tulisi. No missasin sitten koko tilanteen eikä oikeastaan harmita, kun kamerakin on Panulla lainassa toisella puolella maapalloa.
Niin ja anonymiteetistä vielä. Tässä on nyt erään lukijani kanssa käyty kommenttien välityksellä mielenkiintoista keskustelua Raahe-festivalista. Odotan innolla sitä mihin tämä keskustelu kehittyy. Ottaa kuitenkin sanalla sanoen hieman päähän se, että itse tässä esiinnyn omalla nimelläni ja kerron itsestäni melko avoimesti tietoja, kun taas vastapuoli verhoutuu nimimerkin taakse. Mutta se on sallittua. Se asettaa vaan keskustelulle hieman omanlaisensa asetelmat. Toinen keskustelun osapuoli on siis Jarkko Orava, juuri se sama entinen pitkätukka joka on joka tapaninpäivä ginassa niin kännissä että ei kehtaa ko. baarissa käydä koskaan ennen kesää. Tai jos kehtaa niin on sitten vielä enemmän kännissä eikä taas kehtaa näyttäytyä koko kaupungissa. Keskustelun toinen osapuoli taas on Leena joka on siis nimimerkki. Nimimerkki on helppo keksiä. Kenties nimimerkin takana onkin joku niistä ammattikoululaisista pojista, joille itse lukioikäisenä näytin paljasta persettä protestina siitä että mun mielestä lukiolaiset oli kovempia jätkiä. Ainakin kommenttien kieliasu viittaa siihen että äidinkieltä ei ole tullut opeteltua tai ainakaan opittua yleissivistävässä oppilaitoksessa.
Rupes näemmä kertymään spammia tonne kommentteihin niin perkeleesti että poistin kaikki kommentit. Harmi. Oli siellä 17000 kommentin joukossa varmaan joku 10 oikeaakin kommenttia.
Laitoin nyt myös vähä erilaisen grafiikkateeman. Jospa tää nyt näyttäs vähä vähemmän typerältä.
Facebookissa on kyllä penaalin terävimmät kynät koolla. Sain juuri kutsun ryhmään nimeltä “Join this group and get YOUR NAME in the Guinness Book of Records!”
Kävin tarkastamassa ryhmän. Vajaat 1.5 miljoonaa jäsentä. Joko 1.5 miljoonaa ihmistä on kusetettu tai sitten seuraava Guinnesin ennätyskirja onkin hieman paksumpi teos.
Nyt se sitte tapahtui. Mun auto ei voinut kuljettaa mua keikalle. Toinen eturengas tussuna. Onneksi tosin huomasin tämän jo eilen OYS:iin valohoitoon mennessäni. Huomasin tussun kumin. Lähdin juoksemaan lähimpänä asuvaa autollista kaveria kohti ja samalla sovin puhelimessa auton lainasta.
Vituttaa oikeasti jo melko paljon tehdä autosta riippuvaista hommaa työkseen. Auto kun on yksi tikittävä aikapommi. Tuo rengas oli yksi asia johon en edes varautunut ja autossa on muitakin asioita jotka saattavat kusta milloin tahansa. Haluaisin ehkä jotain iltahommia oulusta niin ei tarvisi välttämättä joka viikonloppu ajaa keikalle. Tai hieman kun tienais rahaa niin vois auton laittaa sellaseen kuntoon että sen leviämistä ei tarvi pelätä. Tällä hetkellä kaikki menee kädestä suuhun, enkä edes ryyppää kun kerran kuussa korkeintaan. Piirsin pari kuvaa kun vitutti. Taide syntyy tuskasta!



Facebookissa on uusi etusivu. Kohta saamme varmasti kuulla idioottien itkuvirsiä siitä kun sitä ei osata käyttää. Sitten ilmestyy jotain vitun ryhmiä jossa vaaditaan vanhaa takaisin. Pitäisikö minunkin perustaa facebook-ryhmä aiheena vuosi 2007 takaisin? Silloin oli keskimäärin paljon hauskempaa kun nyt.
Mulla on käytännössä melkeen aina tylsää. Ja olen melkein aina irkin tai messengerin ulottuvilla, jos en tietokoneen niin sitten kännykän kautta.
Joskus, esim. nyt on erityisen tylsää joten haluan että kaikki(varsinki naiset) lisäävät minut messengeriinsä jotta mulla on potentiaalista juttuseuraa enemmän.
dj_junkle (at!) hotmail.com
Ja tämä ei ole vitsi vaikka tuo naurettava dj-aiheinen messenger-osoite siitä kielisikin. Itse osoite on kyllä kieli poskella luotu.
Lueskelin eräältä usein lukemaltani saitilta tarinaa kaupan asiakkaista jotka eivät tajua laittaa sitä kapulaa omien ja muiden asiakkaiden ostosten väliin. Ajattelinpa avautua hieman itsekin.
Oma yksiselitteinen totuuteni aiheesta on siis se, että edellä menevä asiakas laittaa aina kapulan omien kamojensa perään. Tähän on yksinkertainen selitys. Edellä menevällä asiakkaalla ne kapulat ainakin yleisimmissä käyttämissäni kaupoissa ovat käden ulottuvilla siinä kassan kohdalla läjässä. Toki on näitäkin kauppoja paljon joissa kapuloista tehdään sellainen jono kassahihnan ja tupakkahyllyn väliin ja kassahenkilö aina tökkää viimeisimmällä kapulalla muut lähemmäs kassahihnan päätä.
Mutta tosiaankin tuossa Kaijonharjun salessa ainakin on tämä kassan kohdalla oleva kapulaläjä. Silti voin sanoa että joka perkeleen kauppareissulla minä laitan kaksi kapulaa. Ensin ennen omia ostoksiani ja sitten vielä toisen omien ostoksieni perään. Yleensä koitan jotenkin viestiä edellä menevälle asiakkaalle että olisit voinut sen kapulan siihen laittaa. En kuitenkaan viitsi alkaa päätäni aukomaan, joten hyvä keino on kurkottaa hieman kömpelön näköisesti niitä kapuloita siinä ja ehkä olla vähän horjahtavinaan edellä menevän asiakkaan päälle. Siinä saattaa idiootin mielessä käydä “olisikohan pitänyt laittaa itse että tuon takana tulevan pahanhajuisen läskin ei tarvi tulla noin iholle pölisyttämään naamastaan lentävää hilsettä päälleni.”
Oma lukunsa ovat lähinnä tokmannilla ja muissa ns. rupuisissa kaupoissa esiintyvät muorit, jotka tavaavat ostotapahtuman jälkeen kuittiaan ja väittelevät kassahenkilön kanssa että eikö näiden sukkien pitänyt olla 10 senttiä halvemmat. Samalla jono takana kasvaa parikymmenmetriseksi ja meikäläisen kasvoilta voi lukea sanat “Seuraavalla kerralla kaljat salesta”.
http://www.aasiakas.net/index.php/2009/on-se-joskus-niin-vaikeaa/
Yleisön pyynnöstä oli tarkoitus kirjoittaa vähän avautumista keikalla. En kuitenkaan nyt voi kirjoittaa muuta kun tämän seuraavan lauseen.
Oikeastaan tällä hetkellä vihaan itseäni lukuunottamatta kaikkea/kaikkia.