Klo 23.10
Saavuin vartti sitten Hotelli Haapakanteleeseen. Asiakkaita oli karaokepuolella kokonaista kaksi. Ilokseni huomasin, että kahvia ei ole. Limsaa sentään tuli hanasta mutta jääpalakone oli tyhjä ja pois päältä. Cola-hanasta tuli light-colaa joka ei kyllä ole ihan meikäläisen mieleen.
Terassilla tupakalla käydessäni törmäsin toiseen paikan asiakkaista joka ilahtu siitä ettei ei ole ainoa tupakkamies ravintolassa. Valitettavasti hänelle piti todeta, että kuulun henkilökuntaan. Mies kertoi pitävänsä discomusasta. Epäilen että määritelmäni discomusiikille on hieman eri kuin hänellä.
Ei näy Haapaveden vakioasiakkaita. Ilmeisesti Tähtipyörän sulkemisen jälkeen ei nuoriso ole vieläkään löytänyt tietänsä tänne hotellin puolelle, jossa ainakin musiikillisesti olisi tismalleen samat edellytykset onnistuneelle illalle kun oli Tähtipyörässä.
Klo 23.19
Porukkaa on jo ehkä noin kymmenkunta. Kakki ovat karaokepuolen asiakkaita. Siellä joku vetää erittäin tunteettomalla tulkinnalla Ryysyrantaa. Nyt joku nainen vetää egotripin matkustajaa. Loistava biisi. Menen salakuuntelemaan ko. raiskausyritystä.
Klo 23.30
Tarkempi tutustuminen egotripin versiointiin paljasti sen, että laulamassa olikin naisduetto. Pienenä vinkkinä karaoken laulajille: Jos ei ole oikeasti hyvä laulaja tai laulajat, ei kannata mennä porukalla laulamaan. Harvemmin sitä pienessä laitamyötäisessä onnistuu samassa sävellajissa pysymiset, ja onnistuneet stemmatkin lienevät enemmän sattumankauppaa kun todellista taituruutta.
Varastin baaritiskiltä itselleni baarijakkaran. Minulla ei ole aikomustakaan seisoa koko iltaa paikallani, sillä siinä tulee helposti selkä kipeäksi.
Kahviakin löytyi. Kahvitermari oli ovelasti piilotettu keittiön puolelle vaikka yleensä se on baaritiskillä. Väsyttää jo nyt ihan perkeleesti. Ehkä tuopillinen kahvia pelastaa tilanteen.
Asiakkaita on discon puolella jo kaksi. Tosin kumpaakaan ei taida discomusiikki kiinnostaa sitä vähääkään. Ilmeisesti kakofoniakaraoke kuitenkin kiinnostaa vielä vähemmän. Modjon nimikkolevy on jo soinut melkein loppuun ja varmaan seuraavankin levyn saa soittaa alusta loppuun ennen kun oikeasti tarvii mitään tehdä. Ko. Modjon levy on muuten erittäin hyvä alkuillan “tunnelmannostattaja” eli levy jonka voi laittaa soimaan ja lähteä itse vakka narikkaan puhumaan paskaa asiakkaista jotka eivät koko iltana tule ravintolaan.
Klo 23.37
Kahvinhakureissu olikin onistunut. Löysin myös työnantajani kehumat “helevetin hyvät leivät”. Kahvitermarin vieressä oli muutama leivänkannikka, avoin margariinirasia, juustoa, kinkkua ja metukkaa. Taidan jättää väliin. Helevetin hyvät leivät ovat luokkaa subway tai joku huoltsikalta ostettu helevetin hyvä leipä. Leivänkannikka metukalla ja juustosiivulla ei vielä herätä kovinkaan kulinaristisia ajatuksia.
Klo 23.47
Tähän dj-koppiin kuuluu karaokepuolelta oikea acapella-elämys. Taustat ei kuulu tänne asti mutta mikkiin möliseminen sitäkin selvemmin. Tai no ei tuota örvellystä kovinkaan selväksi voi sanoa. Olen aika varma että suomen kaikki karaokejuontajat ovat melko vahvassa lääkityksessä.
On aika kertoa hieman tämän paikan laadukkaista discovermeistä. Äänentoistolaitteiden laitevalmistajat ovat minulle täysin tuntemattomia, vaikka olen alalla jo kohta kahdeksan vuotta ollutkin. Ilmeisesti kaikki nämä kamat ovat olleet täällä ainakin 15 vuotta. Cd-soittimena sentään on kohtuu kelvollinen Pioneer CMX-5000. Mikseri onkin sitten joku Geminin nelikanavaien PMX-2000. Laite jolla soittaminen on kivaa kun juustohöylällä runkkaaminen. Kyseinen rakkine oli jo Tähtipyörässä varsinainen murheenkryyni. Oletin että ko. ravintolan suljettua en näkisi tuota kammottavaa kapinetta enää ikinä mutta siinä se nyt taas on.
Valo-ohjaimet ovat mallia paina kaikki napit pohjaan äläkä koske niihin koko iltana. Savukonetta ei ole. Strobo ei toimi. Toisaalta eipä täällä vielä koskaan ole sellaista meininkiä ollutkaan että se oikeuttaisi strobon käytön. Dj-kopista löytyy myös joka keikkapaikan ehdottoman pakolliset laitteet; viiden cd-levyn vaihtaja sekä KASETTISOITIN. Kertoo jotain paikasta, jos kasettisoitin on mutta vinyylisoitinta ei. Vinyylilevarit nyt kuitenkin ovat oikeastikin vielä kuumaa kamaa.
Klo 00.00
Tunti kekasta takana. Discon puolella istuu neljä asiakasta. En ole varma kumman kiinnostus tätä tilannetta kohtaan on suurempi. Minun yksilönä vai noiden neljän ryhmänä. Lähden taas röökille ja kuuntelemaan tarkemmin karaokepuolen korvia raastavaa ääniterrorisointia. Röökiä ei tulisi poltettua juuri ollenkaan, mutta mitäpä muutakaan täällä tekee. Jos työn tuottavuus olisi palkanmaksuperuste, en saisi tästä illasta pennin jeniä.
Klo 00.09
Ensimmäinen tanssija oli ilmestynyt tanssilattialle röökilläkäynnin aikana. Ei ihan meikäläisen toivomaa kohderyhmää mutta pääasia että joku joraa. Karaokepuolella oli menossa jo tutun naisduon tulkinta J.Karjalaisen Doriksesta. Kyseessä olikin kaanon-esitys. Veikkaan kuitenkin että näin ei ollut tarkoitus. Tässä siis yksi syy lisää olla laulamatta porukassa. Tahaton kaanon ei ole nautinnollista kuultavaa. Varsinkin kun ero on yhden tai kahden tahdin verran ja edellä laulava laulaja vaihtelee viidentoista sekunnin välein.
Porukkaa on nyt ehkä kokonaisuudessaan se parisen kymmentä. Näin jopa kaksi potentiaalista discomusiikin ystävää mutta hekin tuntuivat viihtyvän karaoke-elämysten parissa.
Klo 00.21
Ei tämä baarijakkarakaan kovin ergonominen kyllä ole. Selkä on jo nyt hieman kipeä kun tätä läppäriäkään ei mihinkään järkevään paikkaan saa laitettua. Aivan kummallisessa asennossa pitää näpytellä. Siitä tosin saan syyttää vain itseäni. Tosin jos en tätä kirjoittaisi niin totuus jäisi pimentoon! Välillä tanssilattialla käy joku pariskunta vetämässä valssiaskelin discobiisejä. Mietin tässä että pitäisikö jo ruveta aktiivisesti soittamaan, mutta enpäs taida jaksaa. Hemmetti kun dj-kopin takaseinä on vuorattu peilillä. Ei voi edes illan ratoksi katsella tissikuvia jäämättä kiinni.
Klo 00.33
Ensimmäinen biisitoive oli yllättäen ihan kohtullisen hyvä biisi, Stereo Love. Ei mikään tinakenkätyttö sentään. Tosin vekkaan että kun ko. biisin soitan niin saan vielä palata ns. normaalirytmiin eli joku kiekko vaan sisään ja soittimiin ei paljon tarvi koskea.
Klo 00.40
Stereo Love soi eikä biisin toivojaa näy mailla halmeilla. Varsin klassinen tilanne jota seuraa yleensä vielä se, että biisin toivoja tulee kyselemään missä biisi viipyy ja totuuden selvittyä vaatii soittamaan sen heti uudestaan.
Klo 00.46
Stereo Loven toivojat tulivat tanssimaan biisistä viimeiset 20 sekuntia ja vaativat heti biisin uudelleensoittoa. Poikkeuksellisesti lupasin soittaa biisin hetikohta uudelleen kun täällä ei ketään muitakaan ole. Lisäksi toivoivat Raptorin Oi Beibiä joka on kyllä sellaista saastetta jota en suostu soittamaan edes ämpäri päässä. No lupasin tosiaan soittaa Stereo Loven uudelleen ja biisin toivojat lähtivätkin heti pois. Että semmosta. Sanoin kyllä sekunnin tarkkuudella ajan jolloin biisi tulee uudelleen, joten ehkäpä he ehtivät tällä kertaa tanssia yli 20 sekuntia.
Klo 00.53
Nyt tuli ensimmäiset tanssijat joiden viihtyvyys kiinnostaa mua pätkääkään. Stereo Loven uusintakierros muuten meni eikä biisin toivojia näkynyt ollenkaan. Kolmanteen kierrokseen tarvitaan jo tissit tai rahaa.
Klo 00.58
No se lysti loppui lyhyeen. Tyypithän siinä vain otettiin. Avaan hieman termiä jonka olen itse kehittänyt. Ensinnäkin jaan tässä esimerkissä baarissa käyjät karkeasti kahteen ryhmään. Niihin jotka tulevat etanolin litkimisen ohella tanssimaan, ja niihin jotka tulevat tanssimaan. Pääosin porukka koostuu ensin mainitusta ryhmästä. Tuon ryhmän jäsenet käyvät yleensä alkuillasta ottamassa tyypit tanssilattiasta. Eli tanssitaan yksi tai kaksi biisiä ja mennään takaisin litkimään viinaksia. Riippuen ensimmäisten tyypittäjien tyypityksen ajankohdasta saatan tulkita tilanteen niin, että nyt on aika ruveta aktiivisesti töihin. Yleensä käy juuri niin kuin nyt kävi. Tyypittäjillä ei ole aikomustakaan tanssia viittä minuuttia pitempään, ja seuraavan kerran tanssilattialle palataan vasta ehkä tunnin päästä. Tässä vaiheessa kuitenkin meikäläinen on ottanut jo aseet esille ja alkanut soittamaan aktiivisesti.
Vaihtoehtoja on nyt kaksi. Joko jatkan aktiivista soitantaa, tai sitten lyön valmiiksi miksatun levyn takaisin pesään ja odottelen tanssijoiden uutta tulemista. Tällä kertaa valinta oli helppo sillä muita tanssijoita ei juuri ole. Tosin äskettäin pari miestä kävi kysymässä vanhempaa musiikkia joten jospa sitä kohta sitten alkaisi tekemään jopa työtä tälle illalle. Mutta tyypittäminen on siis perseestä. Se lopetaa meikäläisen toimettoman alkuillan viideksi minuutiksi ja sen jälkeen on lähes pakko muka soittaa jotain vaikka tanssilattia olisi tyhjä seuraavan tunnin.
Klo 01.08
Bisin toivojien musiikin vastaanottoprosentti on tällä hetkellä aika lähellä nollaa. Modern Talkingia toivottiin mutta ei tanssittu. Mikäli ennusmerkit pitävät paikkansa, varsinainen asiakasryöppy tapahtuu ravintolan viimeisen aukiolotunnin aikana ja biisitoiveet sijoittuvat viimeiseen viiteentoista minuuttiin. Ja pikku vinkki kaikille lukijoille. Kaikkien ravintolan asiakkaiden biisitoiveiden soittaminen viimeisen viidentoista minuutin aikana on mahdoton tehtävä. Sitä ei tosin Haapavedellä ole vielä ymmärretty. Muutenkaan en törmää tuohon noin jälkijättöiseen biisien toivomiseen missään muualla kun täällä.
Klo 01.16
Rytmitys menee ihan perseelleen. Aiemmin mainitsemani tyypittäjät on aika nuoria ja nyt ne tuli jo takaisin kun soitan 80-luvun musaa. Tästä ei hyvää seuraa.
Klo 01.29
Tanssilattialla ei ole tapahtunut mitään vähään aikaan. Nyt onneksi tuli eräs vanha tuttu asiakas jo meikäläisen Tähtipyörä-uran alkuajoilta joka jaksaa aina piristää biisitoiveillaan vaikka mulla ei niitä biisejä koskaan olekaan enkä saa suunvuoroa siltä puheryöpyltä.
Klo 01.46
Muutama tanssija lattialla ja yleinen suhtautuminen asiakaskunnan keskuudessa minuun vähintään yhtä skeptinen kun minulla heihin.
Klo 02.16
Oon nyt varmasti sen tunnin jo soittanu aktiivisesti täsä ainoana tarkotuksena kosiskella porukkaa tanssilattialle, mutta taitaa tänäkin iltana karaoke viedä voiton vaikka nuorta porukkaa on jo enemmän kun ns. wanhaa. Suurin ihmismäärä tanssilattialla kerrallaan on ollut viisi.
Klo 02.22
Kävin röökillä. Kertoo jotain tästä tilanteesta että eräs vanha tuttu tervehti ja kysyi olenko ollut tänään Tähtipyörässä dj:nä. Tähtipyörähän on remontissa ja mulla ei ole sen paikan dj-kuvioista mitään hajua. Ko. henkilö ei ollut edes tietoinen että tässä ravintolassa on disco ja soitan siellä levyjä. Huh huh.
Klo 02.30
Tunti valomerkkiin ja täällä ei ole vielä tapahtunut oikeastaan yhtään mitään. Jotenkin en osaa ihan hirveän paljon syyttää tästä itseäni.
Klo 02.45
Porukka alkaa ehkä pikkuhiljaa tajuamaan että tässä päässä ravintolaa kuuluu discomusiikkia. Korkea aikakin, sillä puolen tunnin päästä tärähtää soimaan jo illan viimeiset hitaat. Veikkaan että biisitoivesuma sijoittuu noin 25 minuutin päähän, jolloin toiveita ei yksinkertaisesti enää voi toteuttaa. Ja sitten lähdetään kotiin päällimmäisenä ajatuksena paska deejii joka ei koskaan toteuta mitään toiveita vitun homo.
Klo 02.57
Porukka alkoi odotusten mukaisesti löytää tanssilattialle. Biisitoiveita satelee, esim. Stereo Lovensa jo pari kertaa missannut halusi sen kolmannen kerran. En ajatellut soittaa.
Klo 03.17
Laitoin sitte viimeseksi biisiksi sen Stereo Loven. Ehkä siksi että se on kuitenkin ihan hyvä biisi. Tai sitten mun sydän alkaa pehmetä enkä enää pidä kiinni periaatteistani. Tosin se johtaa siihen ilmiöön että porukka ei usko kun sanon ei. Sitä ei tosiaan monesti uskota ja ehkä se johtuu minusta ja muista dj:stä jotka ensin sanovat ei ja sitten kuitenkin toteuttavat toiveen. No ihan sama.
Muutama tyyppihän siinä vielä koitti biisejä toivoa mutta aika kivuttomasti siitä sumasta päästiin. En vain tajua miksi täällä on hyvä meno viimeiset 30 minuuttia kun kuitenkin itse olen paikalla klo 23 alkaen. Eräs vanha tuttavani täältä päin kävi toivomassa metallicaa hitaaksi. Sanoin että älä laita sitä juomalasia tänne dj-koppiin. Lupasi että ei laita ja heti laski sen tuollaisen huteran kaljakorin päälle keikkasemaan. Jotenkin niin uskomatonta toimintaa. Katsoo silmiin ja sanoo että en laita ja samalla hivuttaa lasin oman näkökenttänsä ulkopuolelle. Minun näkökentässäni se kuitenkin oli. Toinen sankari yritti samaa heti perään eikä millään tajunnut että mun dj-koppiin ei laiteta mitään saatanan tyhjiä mukeja lojumaan. Vittu.
Klo 03.30
Valomerkki tuli ja pääsen pian kotimatkalle. Matkan aikana pureskelen hieman iltaa ja kirjoitan vielä jonkinlaisen loppukaneetin kotiin päästyäni.
Klo 05.28
Vihdoinkin kotona. Tosin kotiin tulo nyt ei sitten aiheuttanut mitään kovinkaan suuria riemun elämyksiä. Ensi sekunnista lähtien sain todeta että kämppis/veli siellä soittelee ukuleleään. Se onkin jo toisen tarinan aihe, mutta kerrottakoot että parin kolmen biisin tulkinnan kuunteleminen tuntitolkulla päivässä saa hampaat narskumaan ja versuonet pullistelemaan.
Itse keikasta sitten vielä näin jälkeen päin mietittynä täytyy todeta, että ei se nyt ehkä ihan niin kauheaa ollut kun mitä kirjoittamastani saattaa päätellä. Tai se oli juuri niin kammottavaa, mutta koska olen siihen tottunut, niin koko asia olisi poistunut mielestäni jo matkan aikana jos en olisi tämän jutun kirjoittamiseen ryhtynyt alkuillasta.
En siis halua moittia paikan puitteita tai siellä käyviä ihmisiä noin yleensä. Hyvät bileet saa kyllä pystyyn millä kamoilla ja millä porukalla tahansa, mutta kyllä se sapettaa istua dj-kopissa neljä tuntia odottamassa väkeä paikalle ja puoli tuntia selitellessä heille että kohta tulee valomerkki eikä kaikkia biisitoiveita enää voi toteuttaa. Illan aikana siis tehokasta työaikaa tulee se korkeintaan 15 prosenttia ja loppuaika tulee vaan tuijoteltua seiniä. Tähtipyörässä sentään oli jonkinlaista liikehdintää koko illan aikana ainakin tanssilattian lähettyvillä, mutta tuolla nykyisessä paikassa ei discon puolella oikeasti tapahtunut yhtään mitään ennen kuin karaokepuolella laitettiin pillit pussiin. Toki meininki Täpyssäkin sijoittui hiljaisina iltoina viimeiselle puolelle tunnille ja saman ongelman kanssa sielläkin painittiin. Kerran koitin venyttää loppuillan hyvää tanssimeininkiä jättämällä hitaat kokonaan pois, niinkuin monessa paikassa nykyään on tapana. No Haapavedellä en samaa virhettä tee toista kertaa. Harvoin olen niin paljon saanut osakseni nälvimistä ja vittuilua ravintolasta ulos kävellessäni.
Jotta illat olisivat yhtään onnistuneempia, vaatisi se sen että ihmiset tajuavat että ravintolan toisessa päässä on mies jolle maksetaan siitä että se soittaa levyjä. Minkäänlaista meininkiä ei vain pysty saamaan aikaiseksi jos asiakkaat käyvät kääntymässä yksitellen tanssilattian reunalla ja toteavat että karaokepuolella on enemmän väkeä. Kaikenlainen yleisön fiilisten lukeminen on täysin mahdotonta jos asiakkaita on tanssilattialla tai sen liepeillä korkeintaan kaksi kerrallaan. Itseäni en osaa syyttää sillä osapuilleen samalle porukalle olen omasta mielestäni soittanut erittäinkin onnistuneita iltoja Tähtipyörässä vuosien varrella. Tai sitten vain olen ihan vitun paska deejii.
jarkko orava Life, Music, Work
