Jarkko Orava

No vittu minkälaista sakkia. Moniko nuista väittää olevansa PROMOOTTORI!? Tietääkö ne edes mikä on promoottori. No pakko sitä on silti katsoa!

Laitan niitä kuvia helsingistä sitte ku joudan.

jarkko orava Uncategorized

Kyllähän tässä saa varpahillaan tepastella tuon Georgian tilanteen takia.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200808138096591_ul.shtml

Iltalehdestä poimittua: “Yhdysvallat on väläytellyt Venäjän pudottamista pois teollistuneiden suurvaltojen G8-maiden ryhmästä. Lisäksi se on kutsunut koolle Naton ulkoministerikokouksen, joka voidaan pitää jo ensi viikolla. Yhdysvallat on myös aloittanut uudestaan neuvottelut Puolan kanssa niin sanotun ohjuskilven osan sijoittamisesta Puolan alueelle.”

Käykääpäs lukemassa myös Jari Tervon mietteitä asiasta. Mies taitaa olla harvinaisen oikeassa.

Meikäläinen odottaa Fallout 3 -peliä kuin kuuta nousevaa. Kyseessä on siis peli jossa seikkaillaan täydellisen ydintuhon jälkeisessä maailmassa jossa pärjäävät ne jotka tähtäävät paremmin, lyövät lujemmin ja kusettavat kauppakumppaneitaan parhaiten. Tässähän käy kohta niin että ei tarvitse moisia kokemuksia hakea tietokonepelistä, kun niitä saa yksinkertaisesti kävelemällä ulos väestönsuojasta. Mikäli säilyy hengissä.

jarkko orava Politics

Käytiin kalajoella katteleen ja kuunteleen ku infekto soitti. Olin autolla. Olis ollu ilmasta viinaa. Vitutti se että en voinut siihen kajota. Muuten oli hyvin mukavaa.

Kuviakin otin.

Huomenna aamulla töissä on ihan vitun varmasti teränvaihtohommat. Sitten se vasta vituttaakin.

jarkko orava Uncategorized

Miksi mun elämä on aina tämmöstä?

Tänään töissä taas arki potkaisi naamalle. Teränvaihto. Vittumaisin homma mitä voi töissä tulla. Oikeastaan se on ainoa vittumainen homma. Ja jottei se teränvaihto olisi liian helposti mennyt niin työpari totesi minut nähdessään vain että “Onpa hyvä että mun ei tarvikkaan tehä mitään!”

Perkele. Hikoilin litroja.

jarkko orava Uncategorized

Joo nyt se on minunkin osaltani aika lailla ohitse tältä vuodelta. Vaikea kasata ajatuksiaan mutta koitan silti.

Toimin siis sulatossa logistiikka- ja infratstruktuuritiimin koollekutsujana. Teoriassa vastasin sähköistä, kuljetuksista ja rakennelmista. Todellisuudessa vastasin melkein kaikesta. Myös siitä että Ari Koivunen ei esittänyt encorea.

Hommat saatiin jo perjantaina hyvälle mallille kiitos ahkerien tiimiläisten, joita oli ihan tarpeeksi. Vajaa kymmenen tiimiläistä riittää vallan mainiosti jos jokaisen työpanos on hyvä. Ja olihan se. Ainoastaan olisin toivonut jostain toista peräkärryä ja peräkoukullista autoa. Sellainen taisi hetken ollakin lauantaina lainassa mutta se ei periaatteessa ollut minun käytettävissäni.

Noh mutta lauantai tosiaan koitti ja herätys oli aamulla seitsemältä. Kävin aluksi hakemassa catering-tiimin kanssa erinäisiä ruokatavaroita pakettiautollisen citymarketista. Sitten kiireen vilkkaa äänentoistopalvelun miehiä vastaan. No äänentoistomiehethän olivat jo saapuneet ja työn touhussa. Hyvä. Pärjäsivät ilman minua. Kaikenlaista pientä säätöä siinä ehti vielä tehdä kuten teippailla aitoja umpeen ettei teinit nää starojen vetävän röökiä lavan takana.

Jossain vaiheessa sitten lähdin käymään oulussa. Piti hakea juontajat lentokentältä ja samalla reissulla kävin myös kämpiltä hakemassa sähkölaskun. Lentokentällä näin myös Teemu Selänteen! Harmi että en diggaile jääkiekkoa. Olis siellä ollut kuulemma muitakin suomalaisia jääkiekkoilijoita mutta enhän minä edes muita tunnista ulkonäöltä. Paluumatkalla oulusta alkoi puhelin soimaan. “Missä oot? Lavalle valuu vettä! Jotain on tehtävä”! Perkele se lava piti sitten kuitenkin vastoin tahtoani pystyttää niin että siitä ei pääse vesi valumaan sivuille. No eipä siinä auttanut kun soittaa jätkille että lavaa kallistamaan. Yllättävän helppo homma mutta silti hieman vitutti katella vierestä kun muut teki töitä. Mutta tiesin että töitä ehdin tehdä viikon aikana vielä itsekin.

Lava saatiin suurinpiirtein pitämään vedet ulkopuolella. Sitten loppui sade hetkeksi. Mietin että olisikos nyt aika laittaa kaikki valot valmiiksi iltaa varten. Juuri sitä tehdessäni eräs äänimiehistä tuli kyselemään että miksi ei tule sähköä. No ei siinä auttanut kun juosta uusi sadan metrin ennätys sähkökeskukselle. Pikasulakkeet ampuneet alas. Eli sulakkeet takas ylös ja testaamaan. Sähköt pysyi päällä semmoset 10 sekuntia. Sitten keskuksesta iski salama ja savu nousi. Hieman rupesi jo jännittämään että kuinkahan lähelle tässä uskaltaa mennä. Soitto raahen energian päivystykseen ja päivystäjä paikalla. Osasi kuulemma jo varautua että soitamme. Muutamat huoltotoimenpiteet joiden aikana poltin tupakkaa ainakin puoli askia ja kirosin itseni alimpaan helvettiin. Loppujen lopuksi sähköt saatiin toimimaan puoli tuntia sen jäkeen kun ensimmäisen bändin oli määrä aloittaa. No aloitti sitten hieman myöhässä. Pääasia että tämä ei tapahtunut Koivusen keikan aikana.

Illan aikana sitten alkoi jonkin asteinen ahdistus ja epävarmuus sähköjen toimivuudesta vaivaamaan mieltä. Muutenkin vitutti aika kohtalaisesti jo eikä tilannetta ainakaan parantanut pääesiintyjän roudarien, tai ainakin sen lyhimmän ja paksuimman suhtautuminen meikäläiseen ja ilmeisesti elämään yleensäkin. Ainut kerta kun näin sen miehen hymyilevän oli sen jälkeen kun oli nostanut/tönäissyt minut edestään. Mikään meikäläisen ennakolta suunnittelema ei tuntunut ihan kelpaavan joten olin jo valmis ajamaan autolla puuhun. Onneksi tilanne saatiin jotenkin hallintaan, esimerkiksi liian pieni rumpuriseri isonnettua. Tästä kiitos erityisesti Jirille.

Sulatossa on yksi perustavaa laatua oleva ongelma. Ainoa keino saada tarpeellinen määrä vapaaehtoisia töihin on backstage-passien jakelu kaikille tapahtumassa töissä oleville. Tämähän johtaa siihen että artistit eivät lavan taka-alueella saa olla rauhassa, vaan aina on joku järjestäjä tai järjestyksenvalvoja tinkaamassa nimmaria. Vaikka asiaa painotetaan kuinka paljon, niin kaikille se ei kalloon uppoa. Lisäksi olisi muutenkin kiva että artistit saisivat olla taka-alueella rauhassa. Meikäläinen on varmaan suuri kusipää kun koitin estää liian suurten massojen häiritsevän artisteja. Itsehän en yhtään ujostellut häiritä jos asiaa oli. Mutta minun asiani onkin aina tärkeä. Piti siinä hieman ääntä korottaa kun 30 ihmistä kerääntyy seuraamaan pääesiintyjän teltan taakse kusemista.

Pari kertaa mokasin. Suhtauduin todella nihkeästi erään herrasihmisen pyyntöihin päästä jututtamaan juontajia ja ottamaan yhteiskuva lastensa kanssa. Saatoin jopa olla erittäinkin törkeä, mutta pojat kuitenkin menivät yhteiskuvaan. Sama mies tuli vielä loppuillasta kysymään saisiko Arilta nimmaria ja meikäläinen koitti kieltäytyä kaikin mahdollisin tavoin. Sitten mieleeni juolahti että ei helvetti tämä mies on joku meidän sponsoreista. Niin se vaan on että money talks ja bullshit walks. Nimmarit otettiin ja kamerakännykkä lauloi. Kamerakännykkä jonka meinasin heittää metsään. Taka-alueella ei perkele kuvata ilman lupaa, mieluiten ollenkaan. Anteeksi mies. Anna rahaa myös ensi vuonna.

Noh mutta takaisin illan kronologiseen purkamiseen. Jossain vaiheessa beats and styles hyppäsi lauteille ja silloin meikäläisen naamalle levisi ensimmäisen kerran hymy koko päivänä. Hienoa meininkiä. Koitin muutaman kuvankin ottaa mutta akku meinasi loppua. Päätin sitten säästää akkua pääesintyjänkin kuvaamiseen. Koko ilta oltiin kiritty aikataulua mutta se kaikki hieman negatoitui siinä kun beats and styles veti settinsä pitkäksi. Siinä tilanteessa olisi stage managerin pitänyt puuttua tilanteeseen, mutta onko meillä sulatossa stage manageria? Onko? Eipä taida olla.

Pääesiintyjän aloitettua shownsa piti meikäläisen nakata juontajat takaisin hotellille uimakopin kautta. Koitin ajaa mahdollisimman lähelle uimakoppia. Ajoin hieman liian lähelle. Onneksi osui vain muoviosaan. Illan viimeiset minuutit jännitettiin sitä että lopettaako Ari Koivunen keikkansa puoli kahdelta vai riskeerataanko ensi vuoden huvilupa vetämällä pitkäksi. Noh, ammattilaiset eivät kuse toisten nilkoille ja bändi lopetti ajallaan. Keikka jäi hieman lyhyeksi ja encoreen ei jäänyt aikaa ollenkaan. Eli jos joku kusi jonkun nilkoille niin se olin minä ja kusin kaikkien nilkoille. Olisihan minun perkele pitänyt aamulla tajuta katsoa onko sähkökeskuksen ovi kunnolla kiinni. Eihän se ollut ja iltapäivällä kuului poks. Korostan vielä että kuinka hyvä tuuri kävi ettei se tapahtunut koivusen keikan aikana. Siinä olisi ollut vitsit vähissä.

Ilta pimeni ja bileet loppuivat. Itsekin pääsin muutaman logistisen operaation jälkeen nukkumaan noin kolmelta. Aamukymmeneksi oltiin sovittu purkamisen aloittaminen. No ensimmäisen tunnin purin aika lailla yksin. Tytöt vähän repivät jätesäkkejä aidoista irti. Toisen tunnin aikana tuli teemu ja kohta kello olikin ihan vitusti eikä porukkaa silti näkynyt missään. Odottelin että joku olisi tyhjentänyt esimerkiksi jääkaapit ja muut jotta tavaraa olisi jo voinut lähteä kuskaamaan.

Kerronpa teille tarinan sulatosta vuonna 2003. Siinä purkamisen lomassa saimme idean että käytäiskö saunassa. Jarno varasi pursiseuran saunan meille ja sitten purkamisen jälkeen saunottiin ja ehkä saatettiin vahingossa tutustua pariin takavarikoituun alkoholipulloonkin. Se oli hauskaa. Juhlimme sitä että sulatto saatiin vietyä läpi ja alue oli purettu. No tänä vuonna ei iha näi ollut.

Samaisen saunaillan oli määrä alkaa kello 20.00. Olin sataprosenttisen varma että hommat eivät tuohon mennessä ole läheskään ohi. Päätin että en tule koko perkeleen tilaisuuteen. Jostain sain sitten edes vähän tahtoa osallistua. Loppujen lopuksi olimme perillä saunapaikassa joskus yhdeksän jälkeen. Sain tilaisuudessa palkinnoksi hienon haarukan ja veitsen sekä pari lasituoppia. Arvatkaa mitä kaadoin lasituoppiin ja painuin saunaan poikien kanssa. Ei näkynyt saunassa tissejä.

Aamulla pääsin jannen kyydillä takaisin pikkulahdelle ja siellähän oli hommat siis aivan kesken! Jannen kanssa nakeltiin tavaraa läjään ja purettiin yksi iso teltta kahdestaan. Oikeastaan en halua kirjoittaa mitään muuta maanantain ja keskiviikon välisistä tapahtumista. Vituttaa niin saatanan vitusti että perkele joka toinen vitun sana tulisi olemaan kirosana perkele. Mainittakoon nyt kuitenkin se että esimerkiksi paskahuussin tyhjennys ei aikaisempina vuosina ole kuulunut minun toimenkuvaani. Eli tosiaan normaalisti homma on ollut sunnuntaihin mennessä ohi mutta tänä vuonna jostain kumman syystä (talkooväen totaalisesta puuttumisesta) johtuen siinä kesti keskiviikkoiltapäivään asti. Osaksi voisin syyttää huonoa organisointia. Olen alkukesästä ollut niin paljon töissä että en ole ehtinyt etsiä riittävästi tiimiläisiä. Toisaalta oma tiimi olikin aika rautainen, mitä nyt muutamat lusmuilivat koko purkamisen. Mutta aiempina vuosina purkamassa ovat olleet KAIKKI jotka vaan ovat kynnelle kyenneet. Ei tänä vuonna.

Eli viikko tuli oltua ko. tapahtumassa kiinni yötä päivää ja aina välillä muutama tunti nukkuen.Välillä jopa enemmän kun viime vuonna tuli nukuttua. Mutta kyllä se vaatii kai jo jonkinlaista hulluutta antaa ittensä likoon viikoksi johonkin josta saa palkaksi pääasiassa vittuilua. Totta kai kiitostakin on tullut mutta valitettavasti tällä hetkellä on aika saatananmoinen vitutus päällä.

Vaikka en sanoisikaan että Ari Kovusen ja Beats & Stylesin tuominen raaheen olisi ollut ilman minua mahdotonta, niin sanonpa sen että kyllä se olisi perkeleen vaikeaa ollut! Noh mitä tässä tilanteessa järkevä ihminen toteaisi? Ei ikinä enää? Meikäläinen toteaa vaan että ens vuonna uudestaan!

Kuvia on galleriassa lähinnä rampin kokoamisesta sen perkeleen akun loppumisen takia. Anna lupas mun julkaista sen ottamia kuvia joten niitä odotellessa katelkaa näitä. Galleriassa on muuten myös muita ennen julkasemattomia kuvia kuten raatiroll 08, parit kuvat jatseilta ja paljon muuta.

jarkko orava Uncategorized