Turku
Kävinpä Turussa soittamassa kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan vuosijuhlissa. Oli mukava reissu.
Perjantaina matkustin junalla Tampereen kautta Turkuun. Jossain vaiheessa ennen tamperetta junaan istui kolmen hengen seurue haisevia jätkiä jotka pelasivat loppumatkan pokeria. Pidin sitten läppäriä sylissä jotta saisivat peliharrastukselleen enemmän tilaa. Oli aika epämiellyttävä asento mutta mitäpä teet 1 vs 3 tilanteessa. Tampere-Turku menikin sitten vanhassa pikajunassa jossa ei ollut edes virtapistoketta tietokoneelle. No eipä se matka niin kauan kestänytkään että olisi akku päässyt loppumaan.
Turussa sitten olikin rautatieasemalla vastassa MERSU ja PUKUMIES. Mersukyydillä siitä sitten matkattiin Antin kämpille. Kello oli tässä vaiheessa ehkä noin kaksi iltapäivällä ja bileet alkoivat minun osaltani vasta iltamyöhään. Päätin sitten nukkua iltakymmeneen asti. Illalla sitten heräsin ja mietin että kehtaisiko pukumiehelle soittaa mersukyydin toivossa. Päättelin sitten että ei kannata ja kävelin vesisateessa kauppakorkeakoululle. Siellä olikin sitten pukumies vastassa sanomassa että “jaa suako ei tarvikaan hakea”. Joo.
Bilepaikalle saavuttuani koittikin sitten sellainen yllätys että kaikki dj-kamat kahdelle eri dj:lle oli eteisen lattialla laatikoissa. Itse olin olettanut että tulen vain paikalle ja rupean soittamaan. Noh, minulle kyllä sanottiin että mun ei tarvi roudata mitään kunhan katson että vehkeet tulee pystytettyä. Jokainen voi miettiä että kumpi on helpompaa, kasata itse vehkeet vai katsoa vierestä ja sanoa “ota se laite siitä laatikosta” “laita se punainen piuha tuohon ja valkoinen tuohon” “nosta tuo kaiutin tuohon telineen päälle” “ai et ole vielä kasannut sitä telinettä?” “raavi persettä” “kiroa” “kytke tuo musta virtapiuha seinään” “kokeile laitteita” “kiroa” “pyyhi hikeä otsalta” “käy röökillä” “luovuta!”
No vehkeet saatiin sitte pystyyn ja meikää vähän harmitti se että mun piti ne itse pystyttää. Porukkaa rupesi lappamaan sisään ja soitin ihan onnistuneen keikan alakerrassa. Välillä soitti joku bändi covereita. Ilmeisesti yläkerrassakin oli mennyt hyvin. Jossain vaiheessa taisin hieman päihtyäkin.
Sitten siirryttiin jatkoille Parkille. En tiennyt mistä paikasta on kyse mutta se oli joku ylioppilaskunnan tukikohta/päämaja/bilepaikka siinä koulun liepeillä. Sielläkin oli ihan hauskaa. Suurin piirtein tässä vaiheessa siirryin Antin kämpille ottamaan pienet nokoset. Jossain vaiheessa Hannu liittyi seuraan laivareissunsa jälkeen. Sitten huomasin että en löydä kuulokkeita ja osaa levyistäni mistään. Hetken niitä etsittyäni totesin että olen jättänyt ne jonnekin.
Pakettiautokyyti sillikselle oli jo lähdössä joten piti ottaa jäljellä olevat levyt ja lähteä. Matka tuntui äärettömän pitkältä ja varmasti vielä pidemmältä niiden muiden henkilöiden mielestä jotka olivat kyydissä. Taidan joskus puhua vähän liikaa. Huomasin että kämpän avaimet jäi kämppään sisälle. Antin ja minun kohtaamisesta tulisi verinen.
Sillispaikalla huomasin sitten että en saakaan soittaa levyjä parvekkeella, joka ei siinä vaiheessa tuntunut lainkaan niin vittumaiselta asialta kun se, että olin hukannut levyni. No soittelin sitten sisällä ja kai sekin ihan kohtalaisesti meni. Välillä soitti taas joku bändi ja hyvin soittikin. Taisin kiitelläkin bändiä ihan kyllästymiseen saakka. Kuvia en sillikseltä ottanut. Taisin jättää kameran pois jotta en hukkaisi sitäkin.
Paluumatkalla bussissa asettelin läppärin suojalaukussaan syliini ja nukahdin. Perillä heräsin ja läppärilaukku oli keskellä bussin lattiaa kengänjäljellä komistettuna. En siinä vaiheessa edes uskaltanut pelätä että kone olisi hajonnut. Eikä se onneksi hajonnutkaan. Tässä vaiheessa lauantaita kello taisi olla noin 17.00.
Heräsin kymmenen maissa siihen että mulla on nälkä ja että Hannu kertoo myös olevansa nälkäinen. Haettiin läheisestä akateemisesta hesestä ruokaa itsellemme ja Antille joka oli parkilla. Parkilla oli sillisjatkot jo hiipumaan päin. Muutama hassu ihminen joista ainakin yksi niin kännissä että en ole edes itse koskaan voinut mitenkään olla niin kännissä. Ainakaan en ole koskaan luullut tyynyä takikseni.
Siirryttiin takaisin kämpille mutta uni ei tullut. Kerrottiin sitten Hannun kanssa vitun hauskoja juttuja ja naurettiin melkein kirjaimellisesti paskat housuumme. Minusta tuntui että en koko yönä saanut unta, mutta olin kuulemma jossain vaiheessa kuorsannut. Sunnuntaina sitten olikin aika mennä siivoamaan parkkia. Voin sanoa että ei kyllä kiinnostanut paskaakaan jonkun paikan siivoaminen. Varsinkaan kun se ei mitenkään päin ajateltuna ollut edes etäisesti mun hommaa. Ennen siivousurakkaa ajateltiin käydä syömässä. Käytiin parit pizzeriat läpi joista yksikään ei ollut auki. Sitten menimme johonkin hemmetin kiinalaiseen ravintolaan jossa ruuan saanti kesti niin kauan, että oli pakko ottaa kotipakettiin ja juosta parkille. Parkin ovella odotti kolme aika vitun tyytyväisen näköstä naista. Not.
Tyytyväinen en ollut itsekään kun söin elämäni huonoimman kiinalaisen aterian. Tai en edes syönyt sitä kokonaan. Jos aterian nimi on kanaa currykastikkeessa, niin sisältääkö se mautonta kanaa etäisesti curryn makuisessa vedessä? Ilmeisesti. Ruokaa oli paljon mutta ei se paskaa laatua korvannut.
Koitin parhaani mukaan olla osallistumatta mihinkään siivoamiseen, mutta aistin että paikallaolijoilla oli mielessä mulle kaksi eri vaihtoetoa. Joko painua vittuun tai auttaa. En jaksanut lähteä joten autoin niin vähän että ei paljon kerennyt vituttaa.
Kämpille palattuani löysin hukassa olleet tavarani lattialta. Joo etsin kyllä esimerkiksi jääkapista ja uunista ja kaappien päältä mutta lattiallahan ne olivat. Illan päälle käytiin vielä uudella syömäreissulla red hot chilis’ssä ja siellä olikin ihan laadukasta mättöä. Tarjoilija vain päätti poistaa meidät ravintolasta sanomalla “otatteko vielä jotain vai (painutteko vittuun?)”
Paluumatkalle ei sitten saatu junasta makuuvaunuja. Tiedoksi kaikille että lähes kaikki sunnuntain junat ovat aina täynnä. Makuuvaunut pitäs varata viikko ennakkoon ja junaan ei muutenkaan voi varata makuuvaunuja enää tunti ennen sen lähtöä. Lipunmyyjätär kuitenkin antoi vinkin että konduktööri voi ehkä tehdä asialle jotain jos joku on vaikka päättänyt olla ottamatta vastaan varaamansa makuupaikan. Tunnin matkustamisen jälkeen konnari hakikin meidät makuuvaunuun ja sai ruhtinaalliseksi palkinnoksi kossupullon. Samalla suomi tipahti alaspäin vähiten korruptoituneiden maiden joukossa. Ennen nukkumaanmenoa tarkistin vaalitilanteen ja huomasin etten päässyt valtuustoon. Nyyh.
Kuvia reissusta on muuan kappale.